Madeira - levadavaellus

Olimme kihlattuni kanssa varanneet levadavaelluksen perjantaille. Päivä ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen vaellukselle, sillä heräsimme kosteaan ja sateiseen aamuun. Lähdön levadavaellukselle piti tapahtua kello 8:10, mutta huomasimme odottavamme kyytiä vielä pitkään tuon ajankohdan jälkeen. Vaelluksen opas haki meidät kuitenkin lopulta bussilla hotellimme edustalta. Olimme ensimmäiset bussissa, ja muiden matkustajien hakemisessa lähihotelleista meni vielä tunti.

Olimme varanneet Ribeiro Frio -nimisen 11 kilometrin mittaisen vaelluksen, joka on yksi Madeiran suosituimmista vaelluksista. Päädyimme valitsemaan tämän vaelluksen, sillä halusimme kokea laurissilva -metsän ikuisen vihreyden - muutoinkin vaelluksen kuvailu iski meihin. Vaellus oli keskivaikea ja vaellusajaksi oli luvattu neljä tuntia. Mukana oli monenlaista kulkijaa, valtaosa tosin nuoria ja hyväkuntoisia. Vaelluksen hinta oli 25€/henkilö.

Vaelsimme ensimmäiset kilometrit vesisateessa. Emme olleet osanneet varautua vesisateeseen, joten ostimme hieman ennen vaellusta törkeän kalliit sadeviitat suojaksi. Sateesta huolimatta ilma oli lämmin, ja vaelluksella pärjäsi hyvin lyhyissä puuvillahousuissa ja t-paidassa.
Alkumatka oli erittäin tasaista mutta mutaista hiekasta, lehdistä ja muusta sateen lilluttamasta moskasta johtuen. Vauhtimme oli melko kova enkä ehtinyt kauheasti katselemaan ympärilleni tai valokuvailemaan maisemia. Tietyn väliajoin oppaamme pysähtyi kertomaan kasveista, reitistä ja maisemista  sekä odottelemaan porukasta jääneitä.

Ensimmäisten kilometrien jälkeen sade lakkasi ja vaellus muuttui kapeammaksi. Ribeiro Frio kulkee melko korkealla (880-600 m), joten jyrkimmät kohdat oli reunustettu aidoilla. Oppaamme myös varoitteli meitä menemästä liian lähelle reunaa, sillä alapuolella olisi ollut pitkä pudotus. Mielestämme reitti ei ollut erityisen vaikea, vaikka paikoitellen jouduimme kiipeilemään liukkailla kivillä, laskeutumaan kuivuneeseen vesiputoukseen, kulkemaan tunneleissa sekä jyrkänteen reunalla.

7 kilometrin jälkeen pidimme parinkymmenen minuutin evästauon. Vaelluksen hintaan ei sisältynyt eväitä, vaan jokainen toi eväänsä mukanaan. Vaellusta varatessa meitä kehoitettiin ottamaan mukaan hedelmiä, pientä suolaista sekä vettä. Me olimme varustautuneet vedellä sekä chorizo -leikkeileillä, ja ne riittivät meille hyvin.

Koko vaelluksen ajan vettä tuli pieninä kuuroina, mutta se ei onneksi kauheasti haitannut.
Päätimme vaelluksen lähelle Machico -nimistä kylää. Tarkkaa paikkaa en pysty sanomaan, sillä yhtäkkiä ilmestyimme metsän siimeksestä keskelle autotietä. Pidimme vielä pienen kahvitauon paikan ainoassa ravintolassa, kunnes lähdimme bussilla takaisin Funchaliin.

Vaelluksen jälkeen nukuimme tunnin päiväunet hotellilla, ja suuntasimme sitten Funchalin keskustaan pizzalle.