Välimeren risteily - Kotiinpaluu

Leirintäalueella oli mökkimme, chalet, lisäksi tarjolla telttapaikkoja, matkailuautopaikkoja sekä pienempiä mökkejä.
Omassa mökissämme oli kaksi makuuhuonetta, joista toisessa oli parivuode ja toisessa kerrossänky sekä erillinen yhden hengen sänky. Lisäksi oli kaksi wc:tä, joista molemmista löytyi suihku. Mökissä oli myös pieni avokeittiö kaasuhelloineen sekä sohva, pöytä ja muutama tuoli. Mökin terassilla oli pöytäryhmä sekä hyllykkö siivousvälineille ja kaappi roskille.

Mökki, eli chalet piti luovuttaa aamu kymmeneen mennessä. Söimme siis pikaisen aamiaisen edellisen päivän jämistä ja kauppareissun antimista.
Pakkasimme loput ruoat (pääasiassa hedelmiä, leipää ja jogurttia) matkalaukkuihimme, ja siirsimme ne terassille odottamaan. Pakkaaminen ja mökin tarkastus oli nopeasti tehty, sillä yhden illan aikana emme ehtineet kauheasti levittämään tavaroitamme.
Mökkiä ei tarvinnut siivota, sillä siivous sisältyi mökin hintaan.

Mökin luovutuksen yhteydessä saimme takaisin maksamamme pantin, 5€. Mökki myös maksettiin paikanpäällä, mutta nyt en uskalla täysin varmaksi sanoa tapahtuiko se sisään- vai uloskirjautumisen yhteydessä.
Mökin luovutuksen yhteydessä pyysimme henkilökuntaa tilaamaan meille taksin.

Lentomme lähtisi Ciampinon lentokentältä, jonne olisi päässyt myös julkisilla kulkuneuvoilla. Laukkumme kuitenkin painoivat sen verran paljon, että päätimme mukavuussyistä matkustaa taksilla.
Taksikuskimme oli mitä ilmeisimmin syntynyt rallikuskiksi, sillä matkamme taittui hurjalla 150 km tuntinopeudella. Tiellä oli kuitenkin 70 km/h rajoitus ja suurin osa muista autoilijoista ajoi sallittua nopeutta. Järjettömän ylinopeuden lisäksi taksikuskimme puhui samalla puhelimessa ja toisella kädellä elehti mukana. Taksi seilasi kolmee kaistaa, kuskin ajallessa 150:iä ilman käsiä, järjetöntä!

Ciampinon kentälle saavuimme paljon odotettua aikaisemmin. Olimme laskeneet matkan kestävän tunnin verran, mutta hullun kuljettajan ansiosta matkaan meni huomattavasti vähemmän aikaa.
Ciampinossa meillä oli yhteensä noin 4 tuntia aikaa ennen koneen lähtöä.

Olimme pakanneet matkalaukkumme nopeasti leirintäalueella, sillä ehtisimme pakata ne uudelleen lentökentällä. Ciampinossa oli onneksi kaksi drop in -tiskiä, joissa sai käydä vapaasti ja ilmaiseksi punnitsemassa matkatavansa.
Meillä meni lähes 45 minuuttia saada kaikki matkalaukut alle 15 kiloisiksi. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin lentänyt Ryanairilla Roomasta, joten emme tienneet kuinka tarkkoja he olisivat matkalaukkujen painorajoitusten kanssa.

Loput odotteluajasta käytimme elokuvan katsomiseen sekä eväiden syömiseen.

Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat normaaliin Ryanair -tyyliin, nopeasti. Turvatarkastuksessa jouduin kuitenkin jonkinlaiseen huumetestiin. Minut pyydettiin syrjemmälle ja henkilökunta tyhjensi laukkuni. Tämän jälkeen he sivelivät laukkuani jonkinlaisella paperilla tai kankaalla ja veivät sen eräänlaiseen koneeseen. Hetken päästä sain luvan pakata laukkuni ja jatkaa matkaa.

Ennen lentoa ostimme vielä hieman sipsiä ja limua, mutta pääasiassa istuskelimme rikkinäisillä penkeillä ja odottelimme. Lentomme oli tunnin myöhässä mutta muuten kaikki sujui hyvin.
Tampereelle saavuimme illalla yhdeksänaikoihin, ja kotona olimme kymmenen pintaan.

Välimeren risteily - Civitavecchia, Italia

Laiva saapui takaisin Civitavecchiaan hieman viiden jälkeen aamulla. Meidän poistumisaikamme oli sen verran myöhäinen, että ehdimme helposti nukkua seitsemään asti.
Sängystä ylös kömpimisen jälkeen koitti ankara käsimatkatavaroiden pakkaaminen. Pakkaamisen lomassa aloimme ihmettelemään, missä vaiheessa ostamamme alkoholit toimitettaisiin hyttiimme. Ohjeissa kun oli mainittu alkoholien tulevan risteilyn viimeisenä iltana.

Saimme käsimatkatavaramme pakattua ja hytin tarkastettua, jonka jälkeen päätimme lähteä kohti viimeistä aamiaista. Käytävällä näimme hytti-isäntämme, ja kysyimme häneltä puuttuvista alkoholituotteistamme. Hän kertoi, että kaikki risteilyn aikana ostetut alkoholit oli jo toimitettu hyttiin edellisenä iltana.
Tästä hämmentyneinä kävimme kysymässä isältäni oliko hänen alkoholiostoksensa jo tulleet - eivät olleet. Päätimme siis jättää aamiaisen väliin ja suuntasimme infoon kysymään ostoksiamme.

Infossa oli melko pitkä jono, mutta palvelu oli siitä huolimatta nopeaa ja ystävällistä. Meitä palvellut henkilö soitti jonnekin, ja pyysi meitä tulemaan noin puolen tunnin kuluttua uudestaan.

Tämän puolituntisen käytimme aamiaiseen Windjammerissa. Noin puolen tunnin kuluttua palasimme takaisin infoon, ja saimme kuulla ikäviä uutisia. Isäni tqeuilapullo oli löytynyt, mutta meidän säilytykseen jättämämme puolikas rommipullo sekä Sisiliasta ostettu punaviinipullo olivat kadonneet!
Henkilökunta oli hyvin pahoillaan, ja tarjosi välittömästi korvaavia tuotteita tilalle. Saimme täyden pullollisen rommia sekä Californialaisen punaviinipullon. Rommilla ei ollut meille niin merkitystä, mutta punaviini jäi hieman harmittamaan.

Suuntasimme juomien kanssa takaisin hyttiin, jossa pakkasimme ne, ja lähdimme kohti ryhmämme kokoontumispaikkaa, kansi kolmosta ja Studio B:tä.
Studio B, joka toimi  ryhmämme kokoontumispaikkana, oli luistinrata. Siellä järjestettiin myös erilaisia jääshow -esityksiä risteilyn aikana.
Laivalla oli ollut niin paljon ohjelmaa ja tekemistä, ettemme olleet kerinneet vierailemaan Studio B:ssä aikaisemmin.
Saapuessamme kokoontumispaikkaan, lähes kaikki virvokkeet ja pienet suolaiset olivat kadonneet parempiin suihin.
Paikalla oli vain muutamia muita matkustajia, eli ilmeisesti kovinkaan moni ei noudattanut käskyä saapua paikalle. Istuskelimme Studio B:ssä hetken aikaa, kunnes kaiuttimista tuli kuulutus, että saamme poistua laivasta.
Laivasta poistumisen yhteydessä poikaystäväni sai takaisin Haniasta ostamansa puukon.
Edellisenä iltana luovutetut matkalaukut oli järjestetty ryhmittäin terminaaliin, ja ne sai käydä hakemassa mukaansa.

Civitavecchian satamasta oli melko pitkä matka keskustaan, joten tarjolla oli ilmaisia bussikuljetuksia. Osa busseista meni alueen parkkipaikalle ja osa sataman rajalle, josta oli muutaman sadan metrin matka keskustaan.
Busseihin oli melkoinen tunku, joten jouduimme odottamaan lähes puolituntia.

Kuljimme bussilla sataman rajalle, josta kävelimme noin 500 metriä Civitavecchian rautatieasemalle. Rautatieasema oli täynnä matkustajia, ja jonot lipunmyyntiin olivat pitkiä. Italialaiseen tapaan toinen lipunmyyntitiski suljettiin kesken kaiken.
Lippujen ostaminen Roomaan oli melkoisen hankalaa, sillä lipunmyyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Lisäksi juna, jolla meidän oli tarkoitus mennä, ei kulkenut lainkaan sunnuntaisin.
Meidän oli siis tarkoitus jäädä pois Aurelion asemalla, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmaa, ja päätimme pienen keskustelun jälkeen jäädä pois Vatikaanilla.
Elekielen ja yksinkertaisten sanojen avulla sain ostettua meille neljä junalippua välille Civitavecchia - Roma San Pietro. Lipuille tuli hintaa 18€, eli 4,5€/henkilö. Matkaa Roomaan oli lähes 80 kilometriä.

Roomassa olimme varanneet itsellemme mökin leirintäalueelta, sillä lentomme Suomeen lähtisi vasta seuraavana päivänä. Leirintäalue sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Rooman keskustasta.

Vatikaanin asemalle päästyämme etsimme käsiimme kartan, ja lähdimme kävelemään kohti leirintäaluetta, tietämättä sen tarkkaa sijaintia.
Kuljimme kuitenkin pian kartan ulkopuolelle, ja jouduimme suunnistamaan pelkän osoitteen varassa.
Hyvän tuurin ansiosta löysimme melko nopeasti oikean kadun, Via Aurelian. Leirintäalueemme tarkka osoite oli Via Aurelia 831, ja sen hetkinen sijaintimme oli Via Aurelia 31.
Meitä hieman nauratti, mutta päätimme jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Ilma oli lämmin, ja matkatavarat painoivat. Kävelimme sitkeästi, mutta jossain vaiheessa päätimme pysäyttää vastaan tulevan taksin ja hyppäsimme sen kyytiin.

Leirintäalueella saimme mökkimme heti, vaikka olimmekin etuajassa. Veimme siis matkatavaramme mökkiin, lepäsimme hetken ja lähdimme kohti Rooman keskustaa.
Aivan leirintäalueen edessä oli bussipysäkki, josta pääsi kätevästi ja suhteellisen nopeasti keskustaan.
Leirintäalueen infosta sai sisäänkirjautumisen yhteydessä kattavan opaskirjasen sekä kartan. Opaskirjassa oli maininnat mm. julkisen liikenteen aikatauluista sekä hinnoista. Tämän ansiosta osasimme ostaa leirintäalueen infosta vuorokauden julkisenliikenteen liput hintaan 4€. Nämä liput kelpasivat niin busseihin, raitiovaunuihin kuin metroihin.
Opaskirjassa oli myös selkeästi opastettu kuinka leirintäalueelta pääsi helpoiten keskustaan.

Otimme ensiksi bussin, josta jäimme muutaman pysäkin jälkeen pois ja vaihdoimme metroon.
Meidän oli tarkoitus suunnata katsomaan Colosseumia, mutta metromatkalla poikaystäväni hammasta rupesi särkemään hirveästi. Jäimme siis pois Rooman päärautatieasemalla, Roma Terminissä.
Juoksentelin ympäriinsä etsimässä infopistettä, josta voisin tiedustella lähintä hammaslääkäriasemaa.
Ikävä kyllä, Roma Termini oli remontissa, eikä infopisteitä tästä syystä ollut. Kysyin siis apua vastaan tulevalta poliisilta, joka ohjasi meidät hyppäämään metrolinjalle sininen ja jäämään pois asemalla policlinica.

En luottanut täysin poliisin (joka tämäkin puhui pääasiassa italiaa), joten juoksin Roma Terminillä lähimpään apteekkiin kysymään hammaslääkäriä. Hekin ohjasivat policlinica -nimiselle asemalle, joten päätimme lähteä sinne.

Policlinica -asemalla ei ollut mitään opasteita lääkäristä, sairaalasta tai mistään muustakaan. Haahuilimme täysin hölmöinä pitkin alueen katuja, ja päädyimme lopulta sairaalalta näyttävälle rakennukselle.
Kysyin rakennuksen vartijalta hammaslääkäriä ja hän ohjasi meidät vastapäiseen rakennukseen. Lopultakin olimme oikeassa paikassa, ja ystävällisten paikallisten avulla saimme jonotusnumeron sekä poikaystäväni hoitoa.
Hammaslääkäripäivystyksessä meni noin kaksi tuntia, jonka käytimme pääasiassa odottamalla ja istuskelemalla. Itse soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin ohjeita mm. maksun kanssa.
Kahden tunnin kuluttua jatkoimme matkaa Colosseumille.

Pääsymaksu Colosseumille oli 12€, mutta 18-24 -vuotiaat saivat liput puoleen hintaan. Henkilöllisyystodistus piti näyttää lippua ostettaessa, muuten alennusta ei saanut.
Jonotus Colosseumin lipunmyyntitiskille kesti noin 20 minuuttia. Väkeä oli paljon, mutta niin oli myös lipunmyyntitiskejä.

Colosseum oli uskomattoman iso ja vaikuttava rakennelma. Kiersimme kaikki mahdolliset kerrokset sekä ihmettelimme raunioista löytyneitä esineitä ja patsaita.

Colosseumilta suuntasimme läheiseen pizzeriaan, ja söimme nopeasti tilaamamme pizzat. Pizzat olivat isoja ja ihan syötäviä, vaikka hinnat olivatkin melko korkeat.

Pizzerialta kävelimme Forumin viertä pitkin kohti Rooman vanhaa keskustaa. Ihastelimme Forumin raunioita, monumentteja, rakennuksia ja kapeita kujia.
Kävimme myös katsastamassa Pantheonin temppelin, mutta sisällä emme ehtineet käymään myöhäisen ajankohdan takia. Harmitti kovasti, sillä olisin halunnut nähdä kuuluisan kupolin.

Pimeys laskeutui Roomaan nopeasti. Haahuilimme pitkin katuja tarkoituksenamme löytää ruokakauppa sekä metroasema, jotta pääsisimme takaisin leirintäalueelle.
Melkoisen etsimisen jälkeen löysimme Spar:n, jossa ostimme iltapalaa sekä aamiaista seuraavaa päivää varten.
Onnistuimme löytämään myös metroaseman ja ehdimme illan viimeiseen metroon. Metrosta vaihdoimme jälleen bussiin, joka kuljetti meidät aivan leirintäalueen porteille.

Leirintäalueella isäni kaivoi kannettavansa esiin, ja istuimme kaikki mökkimme terassille lukemaan suomalaisia lööppejä ensimmäisen kerran koko matkan aikana.
Nautimme myös muutaman lasillisen laivalta säästynyttä punaviiniä sekä pientä suolaista purtavaa. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta päädyimme nukkumaan vasta puolenyön aikoihin.

Välimeren risteily - Merellä uudestaan

Viimeisen risteilypäivämme vietimme jälleen merellä.
Matkasimme Haniasta takaisin Italian Civitavecchiaan, jonne saapuisimme viiden aikoihin seuraavana aamuna.
Viimeisen päivän aloitimme jälleen suhteellisen aikaisin, noin yhdeksän aikoihin, aamiaisella Windjammerissa.
Aikaiselle herätykselle oli tärkeä syy, nimittäin ehtiminen allasosastolle grillautumaan ennenkuin se olisi tupaten täynnä.
Pääsimme allasosastolle kymmenen aikoihin, heti nopeasti haukatun aamiaisen jälkeen.
Jo tällöin suurin osa aurinkotuoleista oli varattu, ja altailla polski jo ensimmäisiä vesihirmuja. Kävin hakemassa meille pyyhkeet pyyhepisteestä, poikaystäväni etsiessä meille vapaita aurinkotuoleja. Muutama vapaa tuoli löytyikin aivan baarin edestä, ja auringon liikkumisenkin kannalta erittäin hyvältä paikalta.
Allasosastolla oli jälleen paljon ohjelmaa: musiikkia, tanssia sekä jääveistoskilpailu.

Makoilimme allasosastolla kolmisen tuntia, kunnes huomasin ihooni ilmestyneet vesikellot. Aluksi yritin peitellä vesikelloja paidallani, mutta vesikelloja tuli jatkuvasti lisää. Lisäksi paita päällä suorassa auringon paisteessa, 30 asteen helteessä oli melkoisen tukalaa. Päätin siis luovuttaa auringonottamisen paremmin hallitseville, ja niin siirryimme takaisin laivan sisätiloihin.
Hytissä kävin vilvoittelemassa suihkussa, ja samalla huomasin vesikellojen olleen vain kesimään alkavaa ihoa. Onneksi näin. Näytin tosin hieman hassulta ihoni ollessa täynnä kesiviä valkoisia alueita!

Loppupäivämme kului paljolti sisätiloissa. Yritimme parhaamme mukaan nauttia viimeisestä päivästä, vaikka vaikeaa se olikin. Matka oli ollut niin onnistunut, ettei kukaan meistä halunnut sen loppuvan.

Laivan promenadekannelta löytyi muutamia kauppoja: tavallinen tax free-myymälä, josta löytyi muutamaa sorttia alkoholia sekä joitakin sikaareja. Hajuvesi- ja kosmetiikkaliike, matkamuistomyymälä sekä vaatekauppa, jossa myytiin myös koruja, laukkuja ja muita asusteita. Mielestäni hintataso laivalla oli samaa luokkaa, kuin esimerkiksi Silja Linella, eli ei mitään huippuhalpaa.
Emme olleet ostaneet matkan aikana kauheasti matkamuistoja laivalta, joten viimeisenä päivänä kävimmekin vinguttamassa Sea Pass -kortteja näissä myymälöissä.
Itse ostin kahdet korvakorut ja poikaystäni osti minulle hopeisen kaulakorun. Lisäksi ostin promenade -kannelta valkoisen kaulahuivin.
Promenade -kannella myytiin päivittäin erilaisia tuotteita pienillä pöydillä. Myytävät tuotteet vaihtelivat  päivittäin, mutta yleensä tarjolla oli koruja, laukkuja, kelloja sekä muita pieniä asusteita.

Loppupäivämme kului matkatavaroiden pakkaamisessa, sillä matkalaukut piti luovuttaa miehistöllä klo 23:00 mennessä. He hoitaisivat matkalaukkujen kuljetuksen ulos laivasta aina terminaaliin asti.

Viimeisenä iltana hyttiin oli ilmestynyt täytettävät nimilaput, jotka kiinnitettiin miehistölle luovutettaviin matkalaukkuihin. Nämä matkalaukut siis vain jätettiin hytin ulkopuolelle, mistä ne haettiin illan aikana. Nimilappujen mukana tuli myös laivasta poistumisohjeet, sekä jokaisen hytin henkilökohtainen laivasta poistumisaika. Kaikki matkustajat oli jaettu ryhmiin mm. jatkokuljetusten mukaan. Meidän poistumisaikamme oli melko myöhään, vasta klo 8:45. Ryhmillä oli omat alueensa, jonne tuli kokoontua seuraavana aamuna noin 15 minuuttia ennen laivastapoistumisaikaa. Kokoontumisalueella oli ohjeiden mukaan tarjolla virvokkeita sekä pientä purtavaa.

Viimeisen päivän aikana ehdimme lisäksi tuhlaamaan muutamat jäljellä olevat dollarit casinolla, syömään hyvin ja nauttimaan henkilökunnan järjestämästä laulunäytöksestä illallisen yhteydessä sekä ihmettelimme merestä kohoavaa tulivuorta, joka tuprutteli tummaa savua sitä ohitettaessa.
Illalla kävimme vielä poikaystäväni kanssa ihastelemassa auringonlaskua yhdessä allasalueen porealtaista. Allasosastolla oli hyvin hiljaista, joten saimme nauttia poreista omassa rauhassamme.