Välimeren risteily - Hania, Kreeta

Haniaan saavuimme jälleen aikaisin aamulla. Päätimme kuitenkin nukkua tällä kertaa hieman pidempään, ja poistuimme laivasta vasta kymmenen aikoihin. Olimme myös edelleen hieman pettyneitä Kusadasin nähtävyystarjonnasta, emmekä lähteneet maihin yhtä innoissamme kuin aikasemmin.

Satamasta sai ostaa bussikuljetuksen Hanian keskustaan. Bussimatka kesti vajaat 15 minuuttia ja maksoi 3€ meno-paluu.
Bussi jätti meidät aukiolle, josta jatkoimme kävellen Hanian vanhaan kaupunkiin.

Hania yllätti meidät todella positiivisesti, ja se oli kohteistamme ehkä eniten nähtävää ja tekemistä tarjoava.
Vanha kaupunki koostui useista kapeista kujista, vanhoista ja sympaattisista taloista sekä monista pienistä yksityiskohdista. Vanhassa kaupungissa oli lisäksi nähtävissä eri aikakausien vaikutukset, esimerkiksi juuri rakennustekniikassa. Suuri osa vanhasta kaupungista oli venetsialaista, mutta nähtävissä oli rakennuksia myös ottomaanien ajanjaksolta.

Kuljeskelimme pitkin kapeita kujia, ja ihastelimme vanhaa arkkitehtuuria. Vanhaan, Venetsialaiseen satamaan, päästyämme kävelimme sen päässä olevalle majakalle. Matkalla majakalle näimme pieniä yksityiskohtia niinkin kaukaa, kuin vuodelta 1940. Kyseessä oli eräänlainen metallinen köysi, joka oli jätetty lojumaan maahan yhdessä lahoavien veneen kappaleiden kanssa.

Majakalta suuntasimme takaisin Venetsialaiseen satamaan, jossa nautimme mukavan näköisellä terassilla yhdet oluet. Oluet olivat jälleen suomen hinnoissa, noin 5€ kappale.
Terassilta matkamme jatkui kujia pitkin syvemmälle vanhaan kaupunkiin, jossa teimme muutamia pieniä ostoksia. Poikaystäni osti pienen puukon, ja itse löysin käsin tehdyn rannekorun sekä puisen korulippaan.
Haniassa oli mukava tehdä ostoksia, sillä myyjistä kukaan ei tyrkyttänyt tuotteitaan tai muutenkaan häirinnyt. Kaikki myyjät tervehtivät ja tarjosivat apuaan heti liikkeeseen astuessa, ja pyysivät tulemaan juttelemaan mikäli apua tarvittaisiin. Tämän enempää ei kukaan kuitenkaan häirinnyt.

Hanian vanhakaupunki oli melko pieni, mutta nähtävää olisi silti riittänyt vielä pitkäksi ajaksi. Meiltä valitettavasti loppui aika, ja jouduimme suuntaamaan takaisin laivalle päin.
Vanhasta kaupungista poistuessamme tupsahdimme viralliselle ostoskadulle. Myynnissä oli paljon laukkuja, lompakoita, vöitä, taidetta ja vaatteita. Osa tuotteista oli tietenkin piraatteja, mutta muutamia helmiäkin mahtui joukkoon.
Itse löysin monta upeaa nahkalaukkua, mutta liian kova hinta (100€/kpl) pakotti jättämään laukut kojuihin. Laukuissa luki 100% nahkaa, mutta täysin varmaksi en tietenkään niitä voinut todeta. Tästä syystä en uskaltanut ottaa riskiä, että olisin maksanut 100€ tekonahkaisesta laukusta.

Ostoskadulta suuntasimme takaisin samalle aukiolle, jonne bussi oli meidät aiemmin päivällä jättänyt. Ostimme pienestä kojusta pullon vettä sekä yhden oluen. Vesipullot olivat joka paikassa halpoja, noin 0,5€/l. Olutkin maksoi vain euron verran kojusta ostettuna.
Bussia odotellessa isäni soitti ja kertoi olevansa matkalla Hanian keskustaan. Odottelimme häntä, hänen tehdessään pienen, noin puolen tunnin, kaupunkikierroksen.
Odottelun ohessa ehdin tutustua paikallisiin kuolinilmoituksiin. Ilmoitukset oli niitattu isolle taululle aukion reunalle, ja jokaisessa ilmoituksessa oli myös menehtyneen kuva.

Satamassa kuljimme jälleen turvatarkastuksen läpi, ja poikaystäväni joutui jättämään puukkonsa turvamiesten huomaan. Sen saisi (viinojen tavoin) takaisin risteilyn viimeisenä iltana.

Laivassa aikamme kului normaaliin tapaan, hengaillen, illallisen ja viinin parissa sekä casinolla. Illan aikana nautimme jälleen hieman enemmän viiniä, sillä seuraava päivä olisi jälleen meripäivä eikä meidän tarvitsisi lähteä mihinkään.

Välimeren risteily- Kusadasi, Turkki

Turkki oli kohteistamme vähiten kiinnostava, mutta lähdimme kuitenkin lähes välittömästi satamaan saavuttuamme aamiaiselle ja ulos laivasta.
Itse olin edelleen älyttömän väsynyt, ja tästä johtuen poikaystäni joutui lähes pakottamaan minut ulos laivasta. Isäni ja veljeni olivat myös väsyneitä, ja he päättivät jäädä laivaan nukkumaan.

Kävimme nopealla aamiaisella Windjammerissa, jossa söin (kuten jokaisena muunakin päivänä) muutaman croissantin sekä vohveleita siirapilla ja kermavaahdolla.

Satamassa yritimme oikaista parkkipaikan läpi, mutta tarkat vartijat aidoittivat reittimme ja ohjasivat meidät kulkemaan basaarin kautta.
Päästyämme pois basaarista päätimme lähteä katsomaan rantabulevardia, sillä toisessa suunnassa levittäytyi uusia ja jälleen uusia basaareja.
Muutaman askeleen jälkeen saimme törkeän taksitarjouksen, 50€, muutamasta hassusta kilometristä.
Satama-alueella oli melko paljon hyökkääviä ja huijaavia myyjiä, joten ensivaikutelma Turkista ei ollut mitenkään positiivinen. Yksi myyjä lähti jopa seuraamaan minua kieltäydyttyäni ostamasta hänen kauppaamiaan hajuvesiä. Ymmärsi poistua perästäni vasta siinä vaiheessa, kun poikaystäväni astui esiin.

Rantabulevardilla oli muutamia rantakaistaleita, joissa pystyi ottamaan aurinkoa meriveden huuhtoessa varpaita.
Halusimme kuitenkin nähdä muutakin kuin meren ja rantabulevardin ravintolat, joten suuntasimme pidemmälle keskustaan.

Sataman ja rannan ulkopuolella ei kuitenkaan ollut mitään, mikä oli pienoinen pettymys. Ainoastaan paikallisten asuntoja, villiintynyttä kasvillisuutta, teitä ja autoja. Palasimmekin melko nopeasti takaisin rannan tuntumaan, jossa kävimme vielä pyörähtämässä pienessä linnakkeessa.

Linnakkeella ollessamme isäni soitti, ja sanoi olevansa matkalla samaan suuntaan. Katsastimme linnakkeen siis kolmistaan, jonka jälkeen otimme oluet, kahvit ja gintonicit viereisessä ravintolassa. Tämän jälkeen palasimmekin takaisin laivaan, kellon ollessa vasta hieman puolen päivän paremmalla puolella, sillä kaupungissa ei ollut mitään muuta nähtävää tai tehtävää.

Puolikas tästä isosta purjeveneestä

Ikävä sanoa, mutta kaupungin hienoin "nähtävyys" taisi olla oman laivamme vieressä oleva purjevene. Niin isoa purjevenettä en ollut ennen nähnyt, ja hieman olisi ehkä pelottanut olla sen kyydissä.
Päivän aikana sää oli koventunut, ja tuuli yltynyt myrskyisäksi. Pienemmät alukset eivät pysyneet paikoillaan satamassa, ja rantabulevardille roiskui isoja aaltoja.
Omakin aluksemme hieman tömähteli aaltojen voimasta, enkä uskaltanut edes ajatella miten tuo purjevene tulisi illan aikana keikkumaan.

Kusadasi oli siis pienoinen pettymys, mutta ilmeisesti Turkissa ei ollut tarkoitus jäädä satamakaupunki Kusadasiin, vaan suunnata 20 kilometrin päähän Ephesukseen, joka oli yksi antiikin ajan merkittävimpiä kaupunkeja. Kaikki laivan retket menivät Ephesukseen, jossa olisi päässyt ihastelemaan antiikin ajan ihmeitä.
Emme kuitenkaan tienneet, ettei Kusadasissa olisi basaarien lisäksi muuta tekemistä. Olisimme siis hyvin voineet lähteä retkelle Ephesukseen, jos olisimme tämän tienneet. Ensi kerralla sitten viisaampana :)

Laivassa otimme jälleen pienet päiväunet, ja illalla suuntasimme illalliselle Chops Grilliin.
Ennen illallista ehdimme osallistua Michael Jackson visailuun, jossa piti pienen musiikkinäytteen avulla tunnistaa mikä kappale oli kyseessä.
Chops Grill oli toinen laivan maksullisista illallispaikoista, joihin piti tehdä 25 dollaria/hlö maksava pöytävaraus. Isäni tarjosi tämän ruokailun meille kihlajaislahjana.
Ruoka ja ruoka-annokset olivat hyviä ja näyttäviä, mutta valitettavasti tarjoilijamme oli melkoisen huono. Emme saaneet palvelua lähes lainkaan, ja viereisen pöydän tarjoilija taisi palvella meitä omaamme enemmän. Melko ikävä maku jäi siis tästä ravintolasta, vaikka sitä kovasti oli kehuttu.

Myöhemmin illalla tuli käyttöä myös matkapahoinvointilääkkeille, sillä laiva keikutti välillä melko rajusti. Osa alemmista kansista suljettiin turvallisuussyistä, ja kapteeni varoitti kovasta tuulesta allasosastolla.

Välimeren risteily - Ateena, Kreikka

Olimme jo kauan ennen matkan alkua sopineet, että Ateenaan saapuessa lähdemme ajoissa maihin.
Tilasimme siis aamiaisen jälleen hyttiin, jotta välttäisimme ruuhkat aamiaisella ja pääsisimme äkkiä maihin.
Itse olin nukkunut edellisenä yönä vain muutaman tunnin, mutta ihme kyllä sain kammettua itseni ylös kuuden aikoihin.
Aamiainen saapui puoli seitsemältä, ja seitsemän aikoihin olimmekin jo poistumassa laivasta.
Isäni ja veljeni lähtivät neljän tunnin opastetulle retkelle, johon sisältyi kaupunkikierros sekä vierailu Akropolis -kukkulalla.
Laiva saapui Piraeuksen satamaan, josta Ateenan keskustaan oli noin 15 kilometriä.
Kävelimme poikaystäväni kanssa satamasta metroasemalle, ja huristimme metrolla muutamassa kymmenessä minuutissa keskustaan. Metromatkan hinta oli 1,40€/hlö.

Jäimme pois Omonian asemalla, ja nopean vesipullo-ostoksen jälkeen hyppäsimme taksiin, jolla huristelimme Likovittos-vuorelle, joka sijaitsi keskustan tuntumassa. Vuorelle olisi varmaan päässyt kävellenkin, mutta kulkureittien ollessa hieman sokkeloisia, luotimme taksikuskin taitoihin. Taksilla kulkeminen oli Ateenassa muutenkin halpaa, ja meidän matkamme maksoi vajaat 5€.
Vuoren juurella jouduimme odottamaan hetken aikaa, sillä 227 metrin korkeuteen kipuava kiskojuna avautui vasta yhdeksältä. Yhdensuuntainen junalippu vuorelle maksoi 7€, ja matka kesti muutamia minuutteja.
Vuorella lisäilimme hieman aurinkorasvaa, ja ihailimme koko Ateenan yli levittäytyvää maisemaa.

Laskeuduimme vuorelta kävellen, vaikka junakuljetuskin olisi ollut mahdollinen.
Vuorelta alas pääsi vaivattomasti polkuja pitkin, jotka tosin olivat omille balleriinoille hieman liukkaat.
Vuorelta laskeuduttuamme kiertelimme hetken aikaa läheisillä kaduilla, kunnes poikkesimme nauttimaan jääkahvit ja sitruunalimut paikallisessa kahvilassa.

Kahvilasta suuntasimme kulkumme pikkuhiljaa kohti Sintagma-aukiota ja Akropolis-kukkulaa. Poikaystäväni oli käynyt Ateenassa aikaisemminkin, joten hän osasi kulkea Ateenassa vaivattomasti.

Ennen Sintagma-aukiota poikkesimme vielä keskuspuistossa ihastelemassa kirjavia kaloja ja kilpikonnia. Itse pidin erityisesti kilpikonnista, sillä ne olivat mielestäni kovin hellyyttäviä.

Sintagma-aukiolla oli näkyvissä mellakoiden jäljet, ja poliiseja kulki laumoittain. Parlamentti talossa näkyi polttopullojen jäljiltä palaneita kohtia, marmorisia kaiteita oli tuhottu ja yksi lehtikioski oli poltettu.
Turistibusseja/kaupunkikierroksia ei tuotu Sintagma-aukiolle lainkaan, (ainakaan isäni ja veljeni kaupunkikierrosta ei sitä kautta viety) vaikka Sintagma-aukio on kaupungin keskusaukio.
Sintagmalta siirryimme ostoskaduille, joissa teimme muutamia pieniä ostoksia. Lähempänä Akropolis-kukkulaa oli enemmän katukojuja, joissa teimme kaikki loput ostoksemme.

Päivän mittaan lämpötila kohosi +39 asteeseen, joten nestettä kului paljon. Kävimmekin useaan otteeseen ostamassa vettä pienistä kojuista, ja myöhemmin istahdimme vielä ravintolan terassille juomaan jääteet.
Ostoksien jälkeen kipusimme paahtavassa auringossa ylös Akropolis-kukkulalle, ja ylös päästyämme oli jälleen pakko käydä ostamassa juotavaa.
Akropoliille oli sisäänpääsymaksu, joten tyydyimme katselemaan temppeleitä hieman kauempaa. Kävimme myös amfiteatterin raunioilla, ja paluumatkalla pysähdyimme katsastamaan hiljattain avattua Akropolis-museota. Museo oli rakennettu kaivauksien päälle, ja museon edestä pääsi näkemään osan kaivauksista.

Akropoliin jälkeen olimme nähneet kaiken haluamme, joten päätimme suunnata takaisin satamaan ja laivalle.
Otimme ensimmäisen vastaantulevan taksin, ja hyppäsimme kyytiin. Kuski ei kuitenkaan pyynnöistämme huolimatta suostunut laittamaan mittaria päälle. Taksi pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän lähtöpaikasta, ja aloitimme erikoisen keskustelun.
Taksikuskimme väitti, että jokainen kuski Ateenassa veloittaa satamaan mennessä 20€, eli se oli tasataksa matkan pituudesta riippumatta. Hän väitti kivenkovaan jokaisen taksikuskin veloittavan saman, mittarista huolimatta. Pyysimme häntä laittamaan mittarin päälle jokatapauksessa, ja lupasimme maksaa kiltisti, mikäli mittari näyttäisi satamassa 20€.
Tästä kuski hieman kimpaantui, ja väitti hänelle tulevan ihan liikaa kuluja jos mittari laitettaisiin päälle. Tässä vaiheessa avasimme taksin ovet, ja poikaystäväni sanoi päässeensä viime kerralla paljon paljon kauempaa satamaan 18 eurolla. Tämän jälkeen taksikuski suostui viemään meidät satamaan 18 eurolla, mutta olimme jo päättäneet vaihtaa taksia.

Menimme siis uuteen taksijonoon, ja hyppäsimme uuteen taksiin. Tämä taksikuski ei puhunut lainkaan englantia, mutta laittoi mittarin päälle välittömästi. Matka satamaan maksoi hieman vajaat 8€.

Laivassa oli jälleen turvatarkastus, ja hyttiin päästyämme olin niin väsynyt lyhyistä yöunista ja rankasta päivästä, että nukuin lähes koko loppupäivän.

Poikaystäni kamera oli ollut kadoksissa Sisilia-päivän jälkeen, ja viimeinen muistikuvamme kamerasta oli samaiselta illalta laivan discosta. Olimme jo edellisen päivän aikana käyneet kysymässä kameraa infosta, mutta sitä ei ollut löydetty. Olin myös käynyt yöllä kysymässä discon henkilökunnalta, mutta heilläkään ei ollut tietoa poikaystäväni kamerasta.
Nukkuessani pitkiä päiväuniani, poikaystäväni oli käynyt jälleen kerran infossa kysymässä kameraansa ja tällä kertaa se oli löytynyt!

Myöhemmin illalla hississä muuan tyttö tuli juttelemaan minulle, ja kertoi ilmeisesti löytäneensä kamerani. He olivat serkkujensa kanssa luulleet kameran olleen heidän, sillä se oli lojunut discossa heidän pöytänsä lähellä, ja he olivat ottaneet sen mukaansa. Myöhemmin kuvia katselleessan he huomasivat kameran olevan väärä, ja palauttivat sen infoon. Hieman kyllä nolotti, sillä viimeinen kamerassa ollut kuva oli minusta, ja voidaan sanoa ettei kuva ollut kovinkaan kaunis.. humalainen nainen ilmeilemässä yömyöhään.. :)

Välimeren risteily - Merellä

Meripäivältä ei ole kauheasti kuvia, joten käytän tässä postauksessa sekalaisia kuvia.

Pitkäksi venyneen illan vuoksi pääsimme ylös vasta puolenpäivän aikoihin. Onneksi koko päivä vietettiin merellä, eikä meillä ollut kiire minnekään.
Kävimme Windjammerissa syömässä mahamme täyteen ja suuntasimme allasosastolle grillautumaan.

Windjammer oli kolmas ravintola laivassa, jonka ruoka sisältyi risteilyn hintaan. Windjammerin yhteydessä oli Jade -niminen ravintola, joka keskittyi ainoastaan aasialaiseen ruokaan. Molemmissa ravintoloissa tarjottiin ruokaa buffet-tyylisesti. Jadessa ruokaa oli tarjolla lounaalla ja illallisella, ja Windjammerissa aamusta iltaan asti.
Ruoat vaihtuivat vuorokauden mukaan, eli aamulla aamiaista, keskipäivällä lounasta, iltapäivällä kotiruokaa ja illalla illallista.
Windjammer sijaitsi laivan peräosassa, ja buffet-pöydät notkuivat ruokaa. Lämpöisiä pöytiä löytyi 6 kappaletta, lisäksi oli 2 kylmäruokapöytää, jälkiruokapöytä,kaksi juomapistettä ja kaksi jäätelöpistettä. Aamiaisella nämä toki muuttuivat, ja tarjolla lisäksi oli muropöytä ja puuropöytä.

Allasosasto oli puolenpäivän aikoihin jo täysin täyteen ammuttu, ja saimme muutaman tovin etsiä vapaita aurinkotuoleja. Allasosastolla oli pyyhepiste, josta sai pyyhkeitä panttia vastaan. Pantti (25 dollaria) veloitettaisiin viimeisenä iltana, mikäli pyyhkeitä ei palautettaisi. Itse palautimme pyyhkeet aina allasosastolta lähtiessä ja haimme uudet aina takaisin tullessamme.
Allasosastolla järjestettiin meripäivän aikana paljon ohjelmaa. Oli tanssia, live-musiikkia ja miesten säärikilpailu.
Tarjolla oli myös hedelmiä, pientä suolaista sekä jäisiä cocktaileija, joita sai allasosastojen kolmesta baarista tai allastarjoilijoilta.
Allasosastoja oli laivassa kaksi. Näistä pienemmässä oli yksi allas, kaksi poreallasta, kaksi suihkua sekä baari. Isommalla osastolla oli kaksi baaria (kahdessa kerroksessa), kaksi allasta, neljä poreallasta sekä kaksi suihkua.

Vietimme kolme tuntia paahtavan auringon alla, ja tänä aikana paloimme lähes tulipunaisiksi. Käytimme kyllä aurinkorasvaa, mutta emme ilmeisesti lisänneet sitä riittävän useasti.
Piipahdimme nopeasti hytissä virkistäytymässä, ja pian tämän jälkeen poikaystäväni olikin jo jonottamassa vuoroaan kiipeilyseinälle.
Kaikki laivan aktiviteetit olivat ilmaisia ts. sisältyivät risteilyn hintaan. Tekemistä olisi riittänyt usealle päivälle sillä aktiviteetteja oli jos jonkinlaista. Laivasta löytyi mm:

• Luistinrata
• 9-reikäinen minigolf
• Koripallokenttä
• Jalkopallokenttä
• Kiipeilyseinä
• Juoksurata
• Rullaluistelurata
• Pöytätennis

Laivassa oli myös mahdollista pelata lentopalloa, mutta meille ei selvinnyt missä tämä tapahtui.

Näiden lisäksi laivasta löytyi

• Pelihalli
• Casino
• Lautapelihuone
• Elokuvateatteri
• Teatteri
• Jääshow luistinradalla
• Taidegalleria
• Spa (sisältäen kampaamon, hierojan, kauneuspalvelut)
• Kuntosali

Johnny Rockets:n tarjoilijan tekemä ruusu

Päivä merellä kului yllättävän äkkiä, emmekä ehtineet tekemään oikein mitään. Myöhemmin päivällä suuntasimme uudestaan allasosastolle, kun aurinko ei enää porottanut niin kuumasti. Nälkä kuitenkin yllätti, ja suuntasimme Johnny Rockets :iin syömään, tarkoituksena nauttia vain vähän pahimpaan nälkään.
Pöytäämme kannettiin kuitenkin ruokaa jatkuvalla syötöllä, ja poistuimme kaikki valtavan ähkyn kourissa. Tästä syystä jouduimme jättämään illallisen väliin, ja isäni oli ainoa joka kävi nauttimassa kolmen ruokalajin illallisen.

Promenadekannelta

Yhdentoista aikoihin poikaystäväni päätti mennä nukkumaan meidän muiden suunnatessa promenadekannelle. Majoituimme juomiemme kanssa brittipubiin seuraamaan yhdeltätoista alkavaa 70-luvun showta. Show kesti noin tunnin ja siihen sisältyi 70-luvun musiikkia, laulua ja tanssia. Laivan ohjelmissa oli mukavaa se, että matkustajat saivat myös osallistua laulamalla ja tanssimalla. Shown jälkeen suuntasimme jälleen kerran katsastamaan discon tarjonnan, ja melko myöhään tälläkin kertaa viihdyimme.

Välimeren risteily - Messina, Sisilia

Ensimmäisenä aamuna halusimme kokeilla huonepalvelua ja tilasimme aamiaisen hyttiin. Aamiaisen tilaaminen oli helppoa siihen varatun menukortin avulla. Menukortteja löytyi hytistä, ja korttiin laitettiin raksi halutun annoksen/annoksien kohdalle, sekä valittiin aamiaisen toimitusaika. Tämän jälkeen menukortti laitettiin hytin oveen roikkumaan.
Huonepalvelusta soitettiin hieman ennen aamiaisen tuloa, ja tästä hetken kuluttua aamiainen olikin jo hytissä.

Sisiliaan, Messinan satamaan, laiva saapui kymmenen aikoihin.
Meillä ei ollut erityisiä suunnitelmia Messinan varalle, joten lähdimme melko pian satamaan saapumisen jälkeen vain talsimaan kaupungin katuja. Messina oli meille muutenkin vieras paikka, emmekä oikein tienneet mitä siellä voisi tehdä. Useampi tunti kului kuitenkin katuja talletassa ja rakennuksia ihmetellessä.
Messina oli melko pieni kaupunki, joten monelle päivälle tekemistä tuskin löytyisi.

Kipusimme kaupungissa olevalle kukkulalle ihastelemaan maisemia, ja otimme oluet läheisessä ravintolassa. Oluet olivat Suomen hintaluokassa, mutta tähän saattoi vaikuttaa se, että kyseinen kukkula oli melkoisen suosittu turistien keskuudessa. Kukkulalta levittäytyi kiva näköala alas kaupunkiin.
Kukkulalata päätimme suunnata takaisin satamaa kohden. Pysähdyimme matkalla myös paikallisessa leipomossa ostamassa marenkia ja marsipaania.

Istuskelimme myös puistoissa ja kävimme hieman shoppailemassa Zarassa. Poikaystäväni maistoi myös kaakaota paikallisessa kahvilassa. Tämä kaakao ei ollutkaan mitään litkua, vaan sulaa suklaata!

Messinassa vaikutti kivalta shoppailupaikalta, mutta kaikki liikkeet olivat suljettuina siestan vuoksi klo 13-16:30. Olimme myös matkalla kohti paikallista ostoskeskusta, mutta itselleni iski jostain syystä epäillys kellonajasta ja laivasta myöhästymisestä, joten käännyimme ympäri ja suuntasimme takaisin laivaan.

Messinasta löytyi yleisiä vessoja puistoista, mutta vessoissa ei ollut paperia, joten omille papereille olisi ollut käyttöä. (: muistutus itselleni.. paperia oli kyllä, mutta en ikinä muistanut ottaa sitä käsilaukkuun mukaan)

Laivassa oli jälleen turvatarkastus, jossa tavarat läpivalaistiin. Alkoholin tuominen laivaan oli kiellettyä, joten turvatarkastuksessa mahdolliset viina/viinipullot luovutettiin säilöön. Pullot sai takaisin risteilyn viimeisenä päivänä.

Laivassa oleskelimme yhdellä kahdesta allasosastosta, jossa nautimme auringon lisäksi kuohuviiniä ja erilaisia drinkkejä. Kaikki laivan drinkit olivat erittäin hyviä, joten niitä nautti oikein mielellään.
Altaalta suuntasimme illalliselle. Tällä kertaa kaikilla matkustajilla oli ykköset yllään, sillä illallisella oli pukukoodina Formal.
Poikaystäväni halusi maistaa etanoita, joten hän tilasi niitä alkuruoaksi. Itsekin uskaltauduin maistamaan, eivätkä ne pahoja olleet. Etana maistui hieman sienen ja katkaravun sekoitukselta, eli ei pahaa ollenkaan.

Illalliselta suuntasimme punaviini- ja kuohuviinipullon kanssa pelaamaan minigolfia. Isäni oli ostanut meille etukäteen 12 viinipullon setin.
Etukäteen ostetuista viinipakkauksista sai alennusta 25%. Pakkauksia oli saatavilla kolmea tasoa: gold, platinium ja diamond. Meillä oli gold-pakkaus, joka oli pakkauksista halvin ja sisälsi täten vähiten vaihtoehtoja. Pakkauksiin sai valita haluamansa määrän pulloja aina viidestä kahteentoista.

Höyryävä Etna

Minigolf oli hetkellisesti suljettuna, jonka vuoksi siirryimme läheiseen Metropolitan clubiin kuuntelemaan live-musiikkia. Hetken aikaa istuttuamme siirryimme minigolfin pariin, ja pelasimme yhden kierroksen. Minigolfissa oli 9 reikää, joten se tuli pelattua melko nopeasti.
Kostea iltamme jatkui minigolfista hyttiin, josta jatkoimme laivan discoon, Dungeon:iin. Siellä viihdyimme hyvän musiikin ja tunnelman parissa pilkkuun asti. Dungeonista lähtiessämme kävimme vielä nappaamassa sämpylät kahvilasta, sillä kahvila oli ainoa mikä oli auki ympäri vuorokauden.

Välimeren risteilylle - lähtöpäivä

Matkamme kohti Välimeren risteilyä starttasi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 1:45. Tällöin nousimme Tampereen linja-autoasemalta bussiin ja matkasimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kahden tunnin bussimatka meni nopeasti kaikkien torkkuessa enemmän tai vähemmän.
Lentokentällä teimme Norwegianin lähtöselvityksen itsepalvelupisteessä, sillä henkilökuntaa ei ollut vielä paikalla. Viiden maissa pääsimme pudottamaan laukut lähtöselvitystiskille ja siirtymään kansainväliselle puolelle.
Meillä oli vielä reippaasti aikaa, lähes kaksi tuntia, ennen koneen lähtöä. Odottelu sujui kuitenkin jouhevasti aamupalan eli tässä tapauksessa sushin, nakkejen, kuohuviinin ja oluen parissa. Näiden avulla sain omankin lentojännitykseni hetkeksi kuriin.
Lento oli aikataulussa, eikä Norwegianian toiminnassa ollut mitään valittamista. Jokaisella matkustajalla oli oma istumapaikkansa ja TV:ssä pyöri elokuvia koko lennon ajan. Oma lentoni meni tosin nukkuessa ja loppuvaiheessa maisemien ihailussa.

Rooman kentällä oli aikamoinen härdelli matkatavaroiden hakemisessa, sillä jokaisella linjalla pyöri usean lennon matkatavarat.
Omat matkalaukkumme tulivat onneksi ensimmäisten joukossa ja pääsimme sukkelasti jatkamaan matkaa kohti rannikkokaupunki Civitavecchiaa.
Päätimme valita kulkuneuvomme junan ja taksin väliltä, ja päädyimme taksiin sen helppouden vuoksi. Taksin otimme taksijonosta ja hinnan varmistimme etukäteen, vaikka mittarilla koko matka mentiinkin.
Matkaa Civitavecchian satamaan oli 70 kilometriä, mutta taksikuskin ajellessa hieman ylinopeutta saavuimme perille vajaassa tunnissa. Taksimatkan hinta oli noin 130€, jossa oli mukana lisäveloitus laukuista.

Satamassa ajattelimme olevamme liian ajoissa, sillä ohjeistuksessa kehotettiin tulemaan vasta klo 13 jälkeen. Oma saapumisaikamme satamaan oli yhdentoista aikoihin.
Yllätys olikin suuri, kun pääsimme pudottamaan laukut laivaan ja tekemään lähtöselvitystä heti satamaan saavuttuamme. Tätä ennen piti kuitenkin nauttia Helsinki-Vantaalta ostetut shamppajat ;)

Lähtöselvitys vaikutti kunnon sekamelskalta, mutta olikin loppujen lopuksi helppo ja nopea. Ensimmäiseksi käsimatkatavarat läpivalaistiin (isommat laukut toimitettiin siis erikseen hyttiin miehistön toimesta), ja tämän jälkeen siirryttiin lähtöselvitystiskeille hyttikansien mukaan. Ennen laivaan astumista jokaisen passit tarkistettiin ja jokainen matkustaja valokuvattiin. Lähtöselvityksessä meille annettiin SeaPassCard, joka toimi siis henkilökohtaisena hyttiavaimena, luottokorttina ja henkilökorttina laivalla.

Hytteihin pääsi vasta klo 13 jälkeen, joten lähtöselvityksestä jääneen luppoajan (puolisen tuntia) kulutimme laivan kirjastossa.
Pian hytteihin pääsyn jälkeen lähdin poikaystäväni kanssa tutkimaan laivaa, muun matkaporukan jäädessä ottamaan päiväunia. Laiva oli valtava, upea ja tekemistä olisi riittänyt ties kuinka pitkäksi ajaksi.
Suurin osa ruoista sisältyi risteilyn hintaan, ja laivassa olikin kolme ravintolaa, joissa sai syödä täysin ilmaiseksi. Kävimme samantien kokeilemassa yhtä näistä, promenadekannella sijaitsevaa kahvilaa. Tuntui kovin hämmentävältä kävellä pois maksamatta, ja tälle naureskelimmekin hetken aikaa. Myös Coca-cola, Cola light ja Sprite olivat meille ilmaisia, sillä ostimme etukäteen Soda Fountain -pakkauksen, joka sallii ilmaiset limpparit jokaisessa laivan ravintolassa. Maksaa tarvitsi siis vain alkoholista.

Pienen laivakierroksen jälkeen kävimme allasosastolla makoilemassa, kunnes saimme kutsun osallistua pelastusharjoitukseen. Ajattelimme aluksi harjoituksen olevan vapaaehtoinen, ja palasimme hyttiin odottelemaan. Hytti-isäntämme kuitenkin hätyytteli meitä kannelle neljä, joten painalsimme sinne ihmettelemään. Neloskannella jokaisen tiedot tarkistettiin ja varmistettiin, että jokainen matkustaja oli mukana osallistumassa. Pelastusharjoitus itsessään ei ollut kovin kummoinen, ja siinä näytettiin vain kuinka pelastusliivit puetaan, ja näytettiin esimerkki palohälytyksestä.

Pelastusharjoituksen jälkeen meillä oli jo hieman isompi nälkä ja piipahdimme Johnny Rockets -nimisessä hampurilaisravintolassa. Kyseisessä ravintolassa sai syödä niin paljon kuin jaksaa 4,95 dollarilla.
Yhdeksältä kävimme vielä illallisella, sillä olimme matkanvarauksen yhteydessä varanneet pöydän klo 21 kattaukseen. Tämäkin illallinen sisältyi risteilyn hintaan, ja saimme nauttia kolmen ruokalajin menuun pöytiin tarjoiltuna.
Jokaisella pöydällä oli oma tarjoilijansa sekä apulaistarjoilija, jonka pääasiallisena tehtävänä oli leipien tarjoilu ja juomien kaataminen.
Illallisen jälkeen kävimme vielä Casinossa sekä katsastamassa laivan discon. Discossa, kuten muuallakin laivassa oli pöytiin tarjoilu.

Pakkauslista

Ensi yönä koittaa lähtö. Pakkaaminen on vielä hieman vaiheessa, sillä olin viime yön ja tämän aamun töissä. Pientä siivousta ja silitysoperaatiota on myös vielä edessä. Käteistäkin olisi varmaan hyvä käydä jossain vaiheessa hakemassa.
Tähän muodostuu kuitenkin lista tavaroista, joita aion ottaa mukaan 7 päivän risteilylle:

• Puuvilla shortsit
• 2 puuvilla toppia
• T-paita
• 2 mekkoa
• Kahdet bikinit
• Cocktail mekko (ruokailuissa on pukukoodi)
• Korkokengät
• Alusvaatteet 5 kpl
• Silkkihuivi päähineeksi

Lennolle puen pitkät puuvillahousut, topin, viskoosisen villapusakan sekä sukat. Jostain syystä tulee aina paleltua lennoilla.

Muuta tilpehööriä:

• Kirja
• Vihko ja kynä (matkapäiväkirjan kirjoittamista varten)
• Kamerasetti
• Kännykän laturi
• Aurinkorasva
• Meikit (sisältäen kylmäkynän, ripsivärin, naamarasvan, mineraalimeikit)

Mahdollisesti mukaan tulee vielä jotain pientä mitä olen unohtanut kirjata ylös. Seuraavan kerran kuitenkin juttua matkan jälkeen, sillä matkalla en aio hengailla tietokoneen ääressä.

4 päivää matkaan

Viimeksi matkaa ajatellessani siihen oli 22 päivää, nyt neljä. Aika meni niin nopeasti, etten pysty kunnolla edes ymmärtämään.
Matkavalmistelut on kuitenkin saatu melko hyvään vaiheeseen. Enää puuttuu lähtöselvitys Ryanairille sekä se vaikein osuus, pakkaaminen. Olenkin viime päivät pessyt ja silittänyt pyykkiä, jotta saadaan otettua kaikki lempivaatteet mukaan.
Lisäksi kävin tänään kirjastossa hakemassa hieman matkalukemista. Valitsemani kirja (John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa) saattaa kyllä olla hieman liian lyhyt, sillä siinä on vain reilut 200 sivua. Joudun siis ehkä hakemaan vielä toisen kirjan.

Meille on myös hieman epäselvää miten matkustamme lentokentältä satamaan. Alkuperäinen suunnitelma oli matkata taksilla, mutta nyt olemme ehkä hieman enemmän junan puolella. Tästä ei kuitenkaan sen enempää stressata, sen näkee sitten Italiassa :)