Nyt se on varmistunut, syyskuussa suuntaamme isolla porukalla Madeiralle. Matka varattiin jo muutama viikko sitten, mutta en ole kiireiltäni kerinnyt blogia päivittämään.
Madeiralla viivymme viikon ja majoitumme Pestana Miramar huoneistohotelliin. Meillä on kolme huoneistoa varattuna, mutta lennot ovat vielä epäselvät.
Aurinkomatkat tarjoaa suoria meno-paluulentoja Helsingistä Funchaliin hintaan 540€. Näistä ensimmäiset 150€ tulee maksaa tässä kuussa, ja loput muutama viikko ennen matkaa. Nämä lennot ovat melko kalliita, joten olemme miettineet vaihtoehtoisesti myös lentämistä esimerkiksi lontoon tai lissabonin kautta. Tällöin lentäisimme ryanairilla, easyjetilla tai vastaavilla halpalentoyhtiöillä ja vaihtaisimme konetta. Tämä keino on halvempi, mutta vie enemmän aikaa ja vaivaa. Lisäksi mahdolliset myöhästymiset, laukkujen hukkumiset jne. ovat todennäköisempiä. Vielä on muutama päivä aikaa miettiä, mutta omalta osaltani olen päätökseni tehnyt - aion lentää suoraan Helsingistä Funchaliin.
4.12.2011
23.10.2011
Madeira 2012?
Kuvat lainattu osoitteesta http://www.madeira-web.com
Tällä hetkellä on suunnitelmissa lähteä Madeiralle, Funchaliin syyskuussa 2012. Kaikki suunnitelmat hotellin ja lentojen suhteen on vielä kesken, joten kirjoitan niistä vasta asioiden varmistuttua.
27.9.2011
Välimeren risteily - Kotiinpaluu
Omassa mökissämme oli kaksi makuuhuonetta, joista toisessa oli parivuode ja toisessa kerrossänky sekä erillinen yhden hengen sänky. Lisäksi oli kaksi wc:tä, joista molemmista löytyi suihku. Mökissä oli myös pieni avokeittiö kaasuhelloineen sekä sohva, pöytä ja muutama tuoli. Mökin terassilla oli pöytäryhmä sekä hyllykkö siivousvälineille ja kaappi roskille.
Mökki, eli chalet piti luovuttaa aamu kymmeneen mennessä. Söimme siis pikaisen aamiaisen edellisen päivän jämistä ja kauppareissun antimista.
Pakkasimme loput ruoat (pääasiassa hedelmiä, leipää ja jogurttia) matkalaukkuihimme, ja siirsimme ne terassille odottamaan. Pakkaaminen ja mökin tarkastus oli nopeasti tehty, sillä yhden illan aikana emme ehtineet kauheasti levittämään tavaroitamme.
Mökkiä ei tarvinnut siivota, sillä siivous sisältyi mökin hintaan.
Mökin luovutuksen yhteydessä saimme takaisin maksamamme pantin, 5€. Mökki myös maksettiin paikanpäällä, mutta nyt en uskalla täysin varmaksi sanoa tapahtuiko se sisään- vai uloskirjautumisen yhteydessä.
Mökin luovutuksen yhteydessä pyysimme henkilökuntaa tilaamaan meille taksin.
Lentomme lähtisi Ciampinon lentokentältä, jonne olisi päässyt myös julkisilla kulkuneuvoilla. Laukkumme kuitenkin painoivat sen verran paljon, että päätimme mukavuussyistä matkustaa taksilla.
Taksikuskimme oli mitä ilmeisimmin syntynyt rallikuskiksi, sillä matkamme taittui hurjalla 150 km tuntinopeudella. Tiellä oli kuitenkin 70 km/h rajoitus ja suurin osa muista autoilijoista ajoi sallittua nopeutta. Järjettömän ylinopeuden lisäksi taksikuskimme puhui samalla puhelimessa ja toisella kädellä elehti mukana. Taksi seilasi kolmee kaistaa, kuskin ajallessa 150:iä ilman käsiä, järjetöntä!
Ciampinon kentälle saavuimme paljon odotettua aikaisemmin. Olimme laskeneet matkan kestävän tunnin verran, mutta hullun kuljettajan ansiosta matkaan meni huomattavasti vähemmän aikaa.
Ciampinossa meillä oli yhteensä noin 4 tuntia aikaa ennen koneen lähtöä.
Olimme pakanneet matkalaukkumme nopeasti leirintäalueella, sillä ehtisimme pakata ne uudelleen lentökentällä. Ciampinossa oli onneksi kaksi drop in -tiskiä, joissa sai käydä vapaasti ja ilmaiseksi punnitsemassa matkatavansa.
Meillä meni lähes 45 minuuttia saada kaikki matkalaukut alle 15 kiloisiksi. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin lentänyt Ryanairilla Roomasta, joten emme tienneet kuinka tarkkoja he olisivat matkalaukkujen painorajoitusten kanssa.
Loput odotteluajasta käytimme elokuvan katsomiseen sekä eväiden syömiseen.
Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat normaaliin Ryanair -tyyliin, nopeasti. Turvatarkastuksessa jouduin kuitenkin jonkinlaiseen huumetestiin. Minut pyydettiin syrjemmälle ja henkilökunta tyhjensi laukkuni. Tämän jälkeen he sivelivät laukkuani jonkinlaisella paperilla tai kankaalla ja veivät sen eräänlaiseen koneeseen. Hetken päästä sain luvan pakata laukkuni ja jatkaa matkaa.
Ennen lentoa ostimme vielä hieman sipsiä ja limua, mutta pääasiassa istuskelimme rikkinäisillä penkeillä ja odottelimme. Lentomme oli tunnin myöhässä mutta muuten kaikki sujui hyvin.
Tampereelle saavuimme illalla yhdeksänaikoihin, ja kotona olimme kymmenen pintaan.
26.9.2011
Välimeren risteily - Civitavecchia, Italia
Laiva saapui takaisin Civitavecchiaan hieman viiden jälkeen aamulla. Meidän poistumisaikamme oli sen verran myöhäinen, että ehdimme helposti nukkua seitsemään asti.
Sängystä ylös kömpimisen jälkeen koitti ankara käsimatkatavaroiden pakkaaminen. Pakkaamisen lomassa aloimme ihmettelemään, missä vaiheessa ostamamme alkoholit toimitettaisiin hyttiimme. Ohjeissa kun oli mainittu alkoholien tulevan risteilyn viimeisenä iltana.
Saimme käsimatkatavaramme pakattua ja hytin tarkastettua, jonka jälkeen päätimme lähteä kohti viimeistä aamiaista. Käytävällä näimme hytti-isäntämme, ja kysyimme häneltä puuttuvista alkoholituotteistamme. Hän kertoi, että kaikki risteilyn aikana ostetut alkoholit oli jo toimitettu hyttiin edellisenä iltana.
Tästä hämmentyneinä kävimme kysymässä isältäni oliko hänen alkoholiostoksensa jo tulleet - eivät olleet. Päätimme siis jättää aamiaisen väliin ja suuntasimme infoon kysymään ostoksiamme.
Infossa oli melko pitkä jono, mutta palvelu oli siitä huolimatta nopeaa ja ystävällistä. Meitä palvellut henkilö soitti jonnekin, ja pyysi meitä tulemaan noin puolen tunnin kuluttua uudestaan.
Tämän puolituntisen käytimme aamiaiseen Windjammerissa. Noin puolen tunnin kuluttua palasimme takaisin infoon, ja saimme kuulla ikäviä uutisia. Isäni tqeuilapullo oli löytynyt, mutta meidän säilytykseen jättämämme puolikas rommipullo sekä Sisiliasta ostettu punaviinipullo olivat kadonneet!
Henkilökunta oli hyvin pahoillaan, ja tarjosi välittömästi korvaavia tuotteita tilalle. Saimme täyden pullollisen rommia sekä Californialaisen punaviinipullon. Rommilla ei ollut meille niin merkitystä, mutta punaviini jäi hieman harmittamaan.
Suuntasimme juomien kanssa takaisin hyttiin, jossa pakkasimme ne, ja lähdimme kohti ryhmämme kokoontumispaikkaa, kansi kolmosta ja Studio B:tä.
Studio B, joka toimi ryhmämme kokoontumispaikkana, oli luistinrata. Siellä järjestettiin myös erilaisia jääshow -esityksiä risteilyn aikana.
Laivalla oli ollut niin paljon ohjelmaa ja tekemistä, ettemme olleet kerinneet vierailemaan Studio B:ssä aikaisemmin.
Saapuessamme kokoontumispaikkaan, lähes kaikki virvokkeet ja pienet suolaiset olivat kadonneet parempiin suihin.
Paikalla oli vain muutamia muita matkustajia, eli ilmeisesti kovinkaan moni ei noudattanut käskyä saapua paikalle. Istuskelimme Studio B:ssä hetken aikaa, kunnes kaiuttimista tuli kuulutus, että saamme poistua laivasta.
Laivasta poistumisen yhteydessä poikaystäväni sai takaisin Haniasta ostamansa puukon.
Edellisenä iltana luovutetut matkalaukut oli järjestetty ryhmittäin terminaaliin, ja ne sai käydä hakemassa mukaansa.
Civitavecchian satamasta oli melko pitkä matka keskustaan, joten tarjolla oli ilmaisia bussikuljetuksia. Osa busseista meni alueen parkkipaikalle ja osa sataman rajalle, josta oli muutaman sadan metrin matka keskustaan.
Busseihin oli melkoinen tunku, joten jouduimme odottamaan lähes puolituntia.
Kuljimme bussilla sataman rajalle, josta kävelimme noin 500 metriä Civitavecchian rautatieasemalle. Rautatieasema oli täynnä matkustajia, ja jonot lipunmyyntiin olivat pitkiä. Italialaiseen tapaan toinen lipunmyyntitiski suljettiin kesken kaiken.
Lippujen ostaminen Roomaan oli melkoisen hankalaa, sillä lipunmyyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Lisäksi juna, jolla meidän oli tarkoitus mennä, ei kulkenut lainkaan sunnuntaisin.
Meidän oli siis tarkoitus jäädä pois Aurelion asemalla, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmaa, ja päätimme pienen keskustelun jälkeen jäädä pois Vatikaanilla.
Elekielen ja yksinkertaisten sanojen avulla sain ostettua meille neljä junalippua välille Civitavecchia - Roma San Pietro. Lipuille tuli hintaa 18€, eli 4,5€/henkilö. Matkaa Roomaan oli lähes 80 kilometriä.
Roomassa olimme varanneet itsellemme mökin leirintäalueelta, sillä lentomme Suomeen lähtisi vasta seuraavana päivänä. Leirintäalue sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Rooman keskustasta.
Vatikaanin asemalle päästyämme etsimme käsiimme kartan, ja lähdimme kävelemään kohti leirintäaluetta, tietämättä sen tarkkaa sijaintia.
Kuljimme kuitenkin pian kartan ulkopuolelle, ja jouduimme suunnistamaan pelkän osoitteen varassa.
Hyvän tuurin ansiosta löysimme melko nopeasti oikean kadun, Via Aurelian. Leirintäalueemme tarkka osoite oli Via Aurelia 831, ja sen hetkinen sijaintimme oli Via Aurelia 31.
Meitä hieman nauratti, mutta päätimme jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Ilma oli lämmin, ja matkatavarat painoivat. Kävelimme sitkeästi, mutta jossain vaiheessa päätimme pysäyttää vastaan tulevan taksin ja hyppäsimme sen kyytiin.
Leirintäalueella saimme mökkimme heti, vaikka olimmekin etuajassa. Veimme siis matkatavaramme mökkiin, lepäsimme hetken ja lähdimme kohti Rooman keskustaa.
Aivan leirintäalueen edessä oli bussipysäkki, josta pääsi kätevästi ja suhteellisen nopeasti keskustaan.
Leirintäalueen infosta sai sisäänkirjautumisen yhteydessä kattavan opaskirjasen sekä kartan. Opaskirjassa oli maininnat mm. julkisen liikenteen aikatauluista sekä hinnoista. Tämän ansiosta osasimme ostaa leirintäalueen infosta vuorokauden julkisenliikenteen liput hintaan 4€. Nämä liput kelpasivat niin busseihin, raitiovaunuihin kuin metroihin.
Opaskirjassa oli myös selkeästi opastettu kuinka leirintäalueelta pääsi helpoiten keskustaan.
Otimme ensiksi bussin, josta jäimme muutaman pysäkin jälkeen pois ja vaihdoimme metroon.
Meidän oli tarkoitus suunnata katsomaan Colosseumia, mutta metromatkalla poikaystäväni hammasta rupesi särkemään hirveästi. Jäimme siis pois Rooman päärautatieasemalla, Roma Terminissä.
Juoksentelin ympäriinsä etsimässä infopistettä, josta voisin tiedustella lähintä hammaslääkäriasemaa.
Ikävä kyllä, Roma Termini oli remontissa, eikä infopisteitä tästä syystä ollut. Kysyin siis apua vastaan tulevalta poliisilta, joka ohjasi meidät hyppäämään metrolinjalle sininen ja jäämään pois asemalla policlinica.
En luottanut täysin poliisin (joka tämäkin puhui pääasiassa italiaa), joten juoksin Roma Terminillä lähimpään apteekkiin kysymään hammaslääkäriä. Hekin ohjasivat policlinica -nimiselle asemalle, joten päätimme lähteä sinne.
Policlinica -asemalla ei ollut mitään opasteita lääkäristä, sairaalasta tai mistään muustakaan. Haahuilimme täysin hölmöinä pitkin alueen katuja, ja päädyimme lopulta sairaalalta näyttävälle rakennukselle.
Kysyin rakennuksen vartijalta hammaslääkäriä ja hän ohjasi meidät vastapäiseen rakennukseen. Lopultakin olimme oikeassa paikassa, ja ystävällisten paikallisten avulla saimme jonotusnumeron sekä poikaystäväni hoitoa.
Hammaslääkäripäivystyksessä meni noin kaksi tuntia, jonka käytimme pääasiassa odottamalla ja istuskelemalla. Itse soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin ohjeita mm. maksun kanssa.
Kahden tunnin kuluttua jatkoimme matkaa Colosseumille.
Pääsymaksu Colosseumille oli 12€, mutta 18-24 -vuotiaat saivat liput puoleen hintaan. Henkilöllisyystodistus piti näyttää lippua ostettaessa, muuten alennusta ei saanut.
Jonotus Colosseumin lipunmyyntitiskille kesti noin 20 minuuttia. Väkeä oli paljon, mutta niin oli myös lipunmyyntitiskejä.
Colosseum oli uskomattoman iso ja vaikuttava rakennelma. Kiersimme kaikki mahdolliset kerrokset sekä ihmettelimme raunioista löytyneitä esineitä ja patsaita.
Colosseumilta suuntasimme läheiseen pizzeriaan, ja söimme nopeasti tilaamamme pizzat. Pizzat olivat isoja ja ihan syötäviä, vaikka hinnat olivatkin melko korkeat.
Pizzerialta kävelimme Forumin viertä pitkin kohti Rooman vanhaa keskustaa. Ihastelimme Forumin raunioita, monumentteja, rakennuksia ja kapeita kujia.
Kävimme myös katsastamassa Pantheonin temppelin, mutta sisällä emme ehtineet käymään myöhäisen ajankohdan takia. Harmitti kovasti, sillä olisin halunnut nähdä kuuluisan kupolin.
Pimeys laskeutui Roomaan nopeasti. Haahuilimme pitkin katuja tarkoituksenamme löytää ruokakauppa sekä metroasema, jotta pääsisimme takaisin leirintäalueelle.
Melkoisen etsimisen jälkeen löysimme Spar:n, jossa ostimme iltapalaa sekä aamiaista seuraavaa päivää varten.
Onnistuimme löytämään myös metroaseman ja ehdimme illan viimeiseen metroon. Metrosta vaihdoimme jälleen bussiin, joka kuljetti meidät aivan leirintäalueen porteille.
Leirintäalueella isäni kaivoi kannettavansa esiin, ja istuimme kaikki mökkimme terassille lukemaan suomalaisia lööppejä ensimmäisen kerran koko matkan aikana.
Nautimme myös muutaman lasillisen laivalta säästynyttä punaviiniä sekä pientä suolaista purtavaa. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta päädyimme nukkumaan vasta puolenyön aikoihin.
Sängystä ylös kömpimisen jälkeen koitti ankara käsimatkatavaroiden pakkaaminen. Pakkaamisen lomassa aloimme ihmettelemään, missä vaiheessa ostamamme alkoholit toimitettaisiin hyttiimme. Ohjeissa kun oli mainittu alkoholien tulevan risteilyn viimeisenä iltana.
Saimme käsimatkatavaramme pakattua ja hytin tarkastettua, jonka jälkeen päätimme lähteä kohti viimeistä aamiaista. Käytävällä näimme hytti-isäntämme, ja kysyimme häneltä puuttuvista alkoholituotteistamme. Hän kertoi, että kaikki risteilyn aikana ostetut alkoholit oli jo toimitettu hyttiin edellisenä iltana.
Tästä hämmentyneinä kävimme kysymässä isältäni oliko hänen alkoholiostoksensa jo tulleet - eivät olleet. Päätimme siis jättää aamiaisen väliin ja suuntasimme infoon kysymään ostoksiamme.
Infossa oli melko pitkä jono, mutta palvelu oli siitä huolimatta nopeaa ja ystävällistä. Meitä palvellut henkilö soitti jonnekin, ja pyysi meitä tulemaan noin puolen tunnin kuluttua uudestaan.
Tämän puolituntisen käytimme aamiaiseen Windjammerissa. Noin puolen tunnin kuluttua palasimme takaisin infoon, ja saimme kuulla ikäviä uutisia. Isäni tqeuilapullo oli löytynyt, mutta meidän säilytykseen jättämämme puolikas rommipullo sekä Sisiliasta ostettu punaviinipullo olivat kadonneet!
Henkilökunta oli hyvin pahoillaan, ja tarjosi välittömästi korvaavia tuotteita tilalle. Saimme täyden pullollisen rommia sekä Californialaisen punaviinipullon. Rommilla ei ollut meille niin merkitystä, mutta punaviini jäi hieman harmittamaan.
Suuntasimme juomien kanssa takaisin hyttiin, jossa pakkasimme ne, ja lähdimme kohti ryhmämme kokoontumispaikkaa, kansi kolmosta ja Studio B:tä.
Studio B, joka toimi ryhmämme kokoontumispaikkana, oli luistinrata. Siellä järjestettiin myös erilaisia jääshow -esityksiä risteilyn aikana.
Laivalla oli ollut niin paljon ohjelmaa ja tekemistä, ettemme olleet kerinneet vierailemaan Studio B:ssä aikaisemmin.
Saapuessamme kokoontumispaikkaan, lähes kaikki virvokkeet ja pienet suolaiset olivat kadonneet parempiin suihin.
Paikalla oli vain muutamia muita matkustajia, eli ilmeisesti kovinkaan moni ei noudattanut käskyä saapua paikalle. Istuskelimme Studio B:ssä hetken aikaa, kunnes kaiuttimista tuli kuulutus, että saamme poistua laivasta.
Laivasta poistumisen yhteydessä poikaystäväni sai takaisin Haniasta ostamansa puukon.
Edellisenä iltana luovutetut matkalaukut oli järjestetty ryhmittäin terminaaliin, ja ne sai käydä hakemassa mukaansa.
Civitavecchian satamasta oli melko pitkä matka keskustaan, joten tarjolla oli ilmaisia bussikuljetuksia. Osa busseista meni alueen parkkipaikalle ja osa sataman rajalle, josta oli muutaman sadan metrin matka keskustaan.
Busseihin oli melkoinen tunku, joten jouduimme odottamaan lähes puolituntia.
Kuljimme bussilla sataman rajalle, josta kävelimme noin 500 metriä Civitavecchian rautatieasemalle. Rautatieasema oli täynnä matkustajia, ja jonot lipunmyyntiin olivat pitkiä. Italialaiseen tapaan toinen lipunmyyntitiski suljettiin kesken kaiken.
Lippujen ostaminen Roomaan oli melkoisen hankalaa, sillä lipunmyyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Lisäksi juna, jolla meidän oli tarkoitus mennä, ei kulkenut lainkaan sunnuntaisin.
Meidän oli siis tarkoitus jäädä pois Aurelion asemalla, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmaa, ja päätimme pienen keskustelun jälkeen jäädä pois Vatikaanilla.
Elekielen ja yksinkertaisten sanojen avulla sain ostettua meille neljä junalippua välille Civitavecchia - Roma San Pietro. Lipuille tuli hintaa 18€, eli 4,5€/henkilö. Matkaa Roomaan oli lähes 80 kilometriä.
Roomassa olimme varanneet itsellemme mökin leirintäalueelta, sillä lentomme Suomeen lähtisi vasta seuraavana päivänä. Leirintäalue sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Rooman keskustasta.
Vatikaanin asemalle päästyämme etsimme käsiimme kartan, ja lähdimme kävelemään kohti leirintäaluetta, tietämättä sen tarkkaa sijaintia.
Kuljimme kuitenkin pian kartan ulkopuolelle, ja jouduimme suunnistamaan pelkän osoitteen varassa.
Hyvän tuurin ansiosta löysimme melko nopeasti oikean kadun, Via Aurelian. Leirintäalueemme tarkka osoite oli Via Aurelia 831, ja sen hetkinen sijaintimme oli Via Aurelia 31.
Meitä hieman nauratti, mutta päätimme jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Ilma oli lämmin, ja matkatavarat painoivat. Kävelimme sitkeästi, mutta jossain vaiheessa päätimme pysäyttää vastaan tulevan taksin ja hyppäsimme sen kyytiin.
Leirintäalueella saimme mökkimme heti, vaikka olimmekin etuajassa. Veimme siis matkatavaramme mökkiin, lepäsimme hetken ja lähdimme kohti Rooman keskustaa.
Aivan leirintäalueen edessä oli bussipysäkki, josta pääsi kätevästi ja suhteellisen nopeasti keskustaan.
Leirintäalueen infosta sai sisäänkirjautumisen yhteydessä kattavan opaskirjasen sekä kartan. Opaskirjassa oli maininnat mm. julkisen liikenteen aikatauluista sekä hinnoista. Tämän ansiosta osasimme ostaa leirintäalueen infosta vuorokauden julkisenliikenteen liput hintaan 4€. Nämä liput kelpasivat niin busseihin, raitiovaunuihin kuin metroihin.
Opaskirjassa oli myös selkeästi opastettu kuinka leirintäalueelta pääsi helpoiten keskustaan.
Otimme ensiksi bussin, josta jäimme muutaman pysäkin jälkeen pois ja vaihdoimme metroon.
Meidän oli tarkoitus suunnata katsomaan Colosseumia, mutta metromatkalla poikaystäväni hammasta rupesi särkemään hirveästi. Jäimme siis pois Rooman päärautatieasemalla, Roma Terminissä.
Juoksentelin ympäriinsä etsimässä infopistettä, josta voisin tiedustella lähintä hammaslääkäriasemaa.
Ikävä kyllä, Roma Termini oli remontissa, eikä infopisteitä tästä syystä ollut. Kysyin siis apua vastaan tulevalta poliisilta, joka ohjasi meidät hyppäämään metrolinjalle sininen ja jäämään pois asemalla policlinica.
En luottanut täysin poliisin (joka tämäkin puhui pääasiassa italiaa), joten juoksin Roma Terminillä lähimpään apteekkiin kysymään hammaslääkäriä. Hekin ohjasivat policlinica -nimiselle asemalle, joten päätimme lähteä sinne.
Policlinica -asemalla ei ollut mitään opasteita lääkäristä, sairaalasta tai mistään muustakaan. Haahuilimme täysin hölmöinä pitkin alueen katuja, ja päädyimme lopulta sairaalalta näyttävälle rakennukselle.
Kysyin rakennuksen vartijalta hammaslääkäriä ja hän ohjasi meidät vastapäiseen rakennukseen. Lopultakin olimme oikeassa paikassa, ja ystävällisten paikallisten avulla saimme jonotusnumeron sekä poikaystäväni hoitoa.
Hammaslääkäripäivystyksessä meni noin kaksi tuntia, jonka käytimme pääasiassa odottamalla ja istuskelemalla. Itse soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin ohjeita mm. maksun kanssa.
Kahden tunnin kuluttua jatkoimme matkaa Colosseumille.
Pääsymaksu Colosseumille oli 12€, mutta 18-24 -vuotiaat saivat liput puoleen hintaan. Henkilöllisyystodistus piti näyttää lippua ostettaessa, muuten alennusta ei saanut.
Jonotus Colosseumin lipunmyyntitiskille kesti noin 20 minuuttia. Väkeä oli paljon, mutta niin oli myös lipunmyyntitiskejä.
Colosseumilta suuntasimme läheiseen pizzeriaan, ja söimme nopeasti tilaamamme pizzat. Pizzat olivat isoja ja ihan syötäviä, vaikka hinnat olivatkin melko korkeat.
Pizzerialta kävelimme Forumin viertä pitkin kohti Rooman vanhaa keskustaa. Ihastelimme Forumin raunioita, monumentteja, rakennuksia ja kapeita kujia.
Kävimme myös katsastamassa Pantheonin temppelin, mutta sisällä emme ehtineet käymään myöhäisen ajankohdan takia. Harmitti kovasti, sillä olisin halunnut nähdä kuuluisan kupolin.
Pimeys laskeutui Roomaan nopeasti. Haahuilimme pitkin katuja tarkoituksenamme löytää ruokakauppa sekä metroasema, jotta pääsisimme takaisin leirintäalueelle.
Melkoisen etsimisen jälkeen löysimme Spar:n, jossa ostimme iltapalaa sekä aamiaista seuraavaa päivää varten.
Onnistuimme löytämään myös metroaseman ja ehdimme illan viimeiseen metroon. Metrosta vaihdoimme jälleen bussiin, joka kuljetti meidät aivan leirintäalueen porteille.
Leirintäalueella isäni kaivoi kannettavansa esiin, ja istuimme kaikki mökkimme terassille lukemaan suomalaisia lööppejä ensimmäisen kerran koko matkan aikana.
Nautimme myös muutaman lasillisen laivalta säästynyttä punaviiniä sekä pientä suolaista purtavaa. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta päädyimme nukkumaan vasta puolenyön aikoihin.
11.9.2011
Välimeren risteily - Merellä uudestaan
Viimeisen risteilypäivämme vietimme jälleen merellä.
Matkasimme Haniasta takaisin Italian Civitavecchiaan, jonne saapuisimme viiden aikoihin seuraavana aamuna.
Viimeisen päivän aloitimme jälleen suhteellisen aikaisin, noin yhdeksän aikoihin, aamiaisella Windjammerissa.
Aikaiselle herätykselle oli tärkeä syy, nimittäin ehtiminen allasosastolle grillautumaan ennenkuin se olisi tupaten täynnä.
Pääsimme allasosastolle kymmenen aikoihin, heti nopeasti haukatun aamiaisen jälkeen.
Jo tällöin suurin osa aurinkotuoleista oli varattu, ja altailla polski jo ensimmäisiä vesihirmuja. Kävin hakemassa meille pyyhkeet pyyhepisteestä, poikaystäväni etsiessä meille vapaita aurinkotuoleja. Muutama vapaa tuoli löytyikin aivan baarin edestä, ja auringon liikkumisenkin kannalta erittäin hyvältä paikalta.
Allasosastolla oli jälleen paljon ohjelmaa: musiikkia, tanssia sekä jääveistoskilpailu.
Makoilimme allasosastolla kolmisen tuntia, kunnes huomasin ihooni ilmestyneet vesikellot. Aluksi yritin peitellä vesikelloja paidallani, mutta vesikelloja tuli jatkuvasti lisää. Lisäksi paita päällä suorassa auringon paisteessa, 30 asteen helteessä oli melkoisen tukalaa. Päätin siis luovuttaa auringonottamisen paremmin hallitseville, ja niin siirryimme takaisin laivan sisätiloihin.
Hytissä kävin vilvoittelemassa suihkussa, ja samalla huomasin vesikellojen olleen vain kesimään alkavaa ihoa. Onneksi näin. Näytin tosin hieman hassulta ihoni ollessa täynnä kesiviä valkoisia alueita!
Loppupäivämme kului paljolti sisätiloissa. Yritimme parhaamme mukaan nauttia viimeisestä päivästä, vaikka vaikeaa se olikin. Matka oli ollut niin onnistunut, ettei kukaan meistä halunnut sen loppuvan.
Laivan promenadekannelta löytyi muutamia kauppoja: tavallinen tax free-myymälä, josta löytyi muutamaa sorttia alkoholia sekä joitakin sikaareja. Hajuvesi- ja kosmetiikkaliike, matkamuistomyymälä sekä vaatekauppa, jossa myytiin myös koruja, laukkuja ja muita asusteita. Mielestäni hintataso laivalla oli samaa luokkaa, kuin esimerkiksi Silja Linella, eli ei mitään huippuhalpaa.
Emme olleet ostaneet matkan aikana kauheasti matkamuistoja laivalta, joten viimeisenä päivänä kävimmekin vinguttamassa Sea Pass -kortteja näissä myymälöissä.
Itse ostin kahdet korvakorut ja poikaystäni osti minulle hopeisen kaulakorun. Lisäksi ostin promenade -kannelta valkoisen kaulahuivin.
Promenade -kannella myytiin päivittäin erilaisia tuotteita pienillä pöydillä. Myytävät tuotteet vaihtelivat päivittäin, mutta yleensä tarjolla oli koruja, laukkuja, kelloja sekä muita pieniä asusteita.
Loppupäivämme kului matkatavaroiden pakkaamisessa, sillä matkalaukut piti luovuttaa miehistöllä klo 23:00 mennessä. He hoitaisivat matkalaukkujen kuljetuksen ulos laivasta aina terminaaliin asti.
Viimeisenä iltana hyttiin oli ilmestynyt täytettävät nimilaput, jotka kiinnitettiin miehistölle luovutettaviin matkalaukkuihin. Nämä matkalaukut siis vain jätettiin hytin ulkopuolelle, mistä ne haettiin illan aikana. Nimilappujen mukana tuli myös laivasta poistumisohjeet, sekä jokaisen hytin henkilökohtainen laivasta poistumisaika. Kaikki matkustajat oli jaettu ryhmiin mm. jatkokuljetusten mukaan. Meidän poistumisaikamme oli melko myöhään, vasta klo 8:45. Ryhmillä oli omat alueensa, jonne tuli kokoontua seuraavana aamuna noin 15 minuuttia ennen laivastapoistumisaikaa. Kokoontumisalueella oli ohjeiden mukaan tarjolla virvokkeita sekä pientä purtavaa.
Viimeisen päivän aikana ehdimme lisäksi tuhlaamaan muutamat jäljellä olevat dollarit casinolla, syömään hyvin ja nauttimaan henkilökunnan järjestämästä laulunäytöksestä illallisen yhteydessä sekä ihmettelimme merestä kohoavaa tulivuorta, joka tuprutteli tummaa savua sitä ohitettaessa.
Illalla kävimme vielä poikaystäväni kanssa ihastelemassa auringonlaskua yhdessä allasalueen porealtaista. Allasosastolla oli hyvin hiljaista, joten saimme nauttia poreista omassa rauhassamme.
Matkasimme Haniasta takaisin Italian Civitavecchiaan, jonne saapuisimme viiden aikoihin seuraavana aamuna.
Viimeisen päivän aloitimme jälleen suhteellisen aikaisin, noin yhdeksän aikoihin, aamiaisella Windjammerissa.
Aikaiselle herätykselle oli tärkeä syy, nimittäin ehtiminen allasosastolle grillautumaan ennenkuin se olisi tupaten täynnä.
Pääsimme allasosastolle kymmenen aikoihin, heti nopeasti haukatun aamiaisen jälkeen.
Jo tällöin suurin osa aurinkotuoleista oli varattu, ja altailla polski jo ensimmäisiä vesihirmuja. Kävin hakemassa meille pyyhkeet pyyhepisteestä, poikaystäväni etsiessä meille vapaita aurinkotuoleja. Muutama vapaa tuoli löytyikin aivan baarin edestä, ja auringon liikkumisenkin kannalta erittäin hyvältä paikalta.
Allasosastolla oli jälleen paljon ohjelmaa: musiikkia, tanssia sekä jääveistoskilpailu.
Makoilimme allasosastolla kolmisen tuntia, kunnes huomasin ihooni ilmestyneet vesikellot. Aluksi yritin peitellä vesikelloja paidallani, mutta vesikelloja tuli jatkuvasti lisää. Lisäksi paita päällä suorassa auringon paisteessa, 30 asteen helteessä oli melkoisen tukalaa. Päätin siis luovuttaa auringonottamisen paremmin hallitseville, ja niin siirryimme takaisin laivan sisätiloihin.
Hytissä kävin vilvoittelemassa suihkussa, ja samalla huomasin vesikellojen olleen vain kesimään alkavaa ihoa. Onneksi näin. Näytin tosin hieman hassulta ihoni ollessa täynnä kesiviä valkoisia alueita!
Loppupäivämme kului paljolti sisätiloissa. Yritimme parhaamme mukaan nauttia viimeisestä päivästä, vaikka vaikeaa se olikin. Matka oli ollut niin onnistunut, ettei kukaan meistä halunnut sen loppuvan.
Laivan promenadekannelta löytyi muutamia kauppoja: tavallinen tax free-myymälä, josta löytyi muutamaa sorttia alkoholia sekä joitakin sikaareja. Hajuvesi- ja kosmetiikkaliike, matkamuistomyymälä sekä vaatekauppa, jossa myytiin myös koruja, laukkuja ja muita asusteita. Mielestäni hintataso laivalla oli samaa luokkaa, kuin esimerkiksi Silja Linella, eli ei mitään huippuhalpaa.
Emme olleet ostaneet matkan aikana kauheasti matkamuistoja laivalta, joten viimeisenä päivänä kävimmekin vinguttamassa Sea Pass -kortteja näissä myymälöissä.
Itse ostin kahdet korvakorut ja poikaystäni osti minulle hopeisen kaulakorun. Lisäksi ostin promenade -kannelta valkoisen kaulahuivin.
Promenade -kannella myytiin päivittäin erilaisia tuotteita pienillä pöydillä. Myytävät tuotteet vaihtelivat päivittäin, mutta yleensä tarjolla oli koruja, laukkuja, kelloja sekä muita pieniä asusteita.
Loppupäivämme kului matkatavaroiden pakkaamisessa, sillä matkalaukut piti luovuttaa miehistöllä klo 23:00 mennessä. He hoitaisivat matkalaukkujen kuljetuksen ulos laivasta aina terminaaliin asti.
Viimeisenä iltana hyttiin oli ilmestynyt täytettävät nimilaput, jotka kiinnitettiin miehistölle luovutettaviin matkalaukkuihin. Nämä matkalaukut siis vain jätettiin hytin ulkopuolelle, mistä ne haettiin illan aikana. Nimilappujen mukana tuli myös laivasta poistumisohjeet, sekä jokaisen hytin henkilökohtainen laivasta poistumisaika. Kaikki matkustajat oli jaettu ryhmiin mm. jatkokuljetusten mukaan. Meidän poistumisaikamme oli melko myöhään, vasta klo 8:45. Ryhmillä oli omat alueensa, jonne tuli kokoontua seuraavana aamuna noin 15 minuuttia ennen laivastapoistumisaikaa. Kokoontumisalueella oli ohjeiden mukaan tarjolla virvokkeita sekä pientä purtavaa.
Illalla kävimme vielä poikaystäväni kanssa ihastelemassa auringonlaskua yhdessä allasalueen porealtaista. Allasosastolla oli hyvin hiljaista, joten saimme nauttia poreista omassa rauhassamme.
26.8.2011
Välimeren risteily - Hania, Kreeta
Haniaan saavuimme jälleen aikaisin aamulla. Päätimme kuitenkin nukkua tällä kertaa hieman pidempään, ja poistuimme laivasta vasta kymmenen aikoihin. Olimme myös edelleen hieman pettyneitä Kusadasin nähtävyystarjonnasta, emmekä lähteneet maihin yhtä innoissamme kuin aikasemmin.
Satamasta sai ostaa bussikuljetuksen Hanian keskustaan. Bussimatka kesti vajaat 15 minuuttia ja maksoi 3€ meno-paluu.Bussi jätti meidät aukiolle, josta jatkoimme kävellen Hanian vanhaan kaupunkiin.
Hania yllätti meidät todella positiivisesti, ja se oli kohteistamme ehkä eniten nähtävää ja tekemistä tarjoava.
Vanha kaupunki koostui useista kapeista kujista, vanhoista ja sympaattisista taloista sekä monista pienistä yksityiskohdista. Vanhassa kaupungissa oli lisäksi nähtävissä eri aikakausien vaikutukset, esimerkiksi juuri rakennustekniikassa. Suuri osa vanhasta kaupungista oli venetsialaista, mutta nähtävissä oli rakennuksia myös ottomaanien ajanjaksolta.
Kuljeskelimme pitkin kapeita kujia, ja ihastelimme vanhaa arkkitehtuuria. Vanhaan, Venetsialaiseen satamaan, päästyämme kävelimme sen päässä olevalle majakalle. Matkalla majakalle näimme pieniä yksityiskohtia niinkin kaukaa, kuin vuodelta 1940. Kyseessä oli eräänlainen metallinen köysi, joka oli jätetty lojumaan maahan yhdessä lahoavien veneen kappaleiden kanssa.
Majakalta suuntasimme takaisin Venetsialaiseen satamaan, jossa nautimme mukavan näköisellä terassilla yhdet oluet. Oluet olivat jälleen suomen hinnoissa, noin 5€ kappale.
Terassilta matkamme jatkui kujia pitkin syvemmälle vanhaan kaupunkiin, jossa teimme muutamia pieniä ostoksia. Poikaystäni osti pienen puukon, ja itse löysin käsin tehdyn rannekorun sekä puisen korulippaan.
Haniassa oli mukava tehdä ostoksia, sillä myyjistä kukaan ei tyrkyttänyt tuotteitaan tai muutenkaan häirinnyt. Kaikki myyjät tervehtivät ja tarjosivat apuaan heti liikkeeseen astuessa, ja pyysivät tulemaan juttelemaan mikäli apua tarvittaisiin. Tämän enempää ei kukaan kuitenkaan häirinnyt.
Hanian vanhakaupunki oli melko pieni, mutta nähtävää olisi silti riittänyt vielä pitkäksi ajaksi. Meiltä valitettavasti loppui aika, ja jouduimme suuntaamaan takaisin laivalle päin.
Vanhasta kaupungista poistuessamme tupsahdimme viralliselle ostoskadulle. Myynnissä oli paljon laukkuja, lompakoita, vöitä, taidetta ja vaatteita. Osa tuotteista oli tietenkin piraatteja, mutta muutamia helmiäkin mahtui joukkoon.
Itse löysin monta upeaa nahkalaukkua, mutta liian kova hinta (100€/kpl) pakotti jättämään laukut kojuihin. Laukuissa luki 100% nahkaa, mutta täysin varmaksi en tietenkään niitä voinut todeta. Tästä syystä en uskaltanut ottaa riskiä, että olisin maksanut 100€ tekonahkaisesta laukusta.
Ostoskadulta suuntasimme takaisin samalle aukiolle, jonne bussi oli meidät aiemmin päivällä jättänyt. Ostimme pienestä kojusta pullon vettä sekä yhden oluen. Vesipullot olivat joka paikassa halpoja, noin 0,5€/l. Olutkin maksoi vain euron verran kojusta ostettuna.
Bussia odotellessa isäni soitti ja kertoi olevansa matkalla Hanian keskustaan. Odottelimme häntä, hänen tehdessään pienen, noin puolen tunnin, kaupunkikierroksen.
Odottelun ohessa ehdin tutustua paikallisiin kuolinilmoituksiin. Ilmoitukset oli niitattu isolle taululle aukion reunalle, ja jokaisessa ilmoituksessa oli myös menehtyneen kuva.
Satamassa kuljimme jälleen turvatarkastuksen läpi, ja poikaystäväni joutui jättämään puukkonsa turvamiesten huomaan. Sen saisi (viinojen tavoin) takaisin risteilyn viimeisenä iltana.
Laivassa aikamme kului normaaliin tapaan, hengaillen, illallisen ja viinin parissa sekä casinolla. Illan aikana nautimme jälleen hieman enemmän viiniä, sillä seuraava päivä olisi jälleen meripäivä eikä meidän tarvitsisi lähteä mihinkään.
25.8.2011
Välimeren risteily- Kusadasi, Turkki
Turkki oli kohteistamme vähiten kiinnostava, mutta lähdimme kuitenkin lähes välittömästi satamaan saavuttuamme aamiaiselle ja ulos laivasta.
Itse olin edelleen älyttömän väsynyt, ja tästä johtuen poikaystäni joutui lähes pakottamaan minut ulos laivasta. Isäni ja veljeni olivat myös väsyneitä, ja he päättivät jäädä laivaan nukkumaan.
Kävimme nopealla aamiaisella Windjammerissa, jossa söin (kuten jokaisena muunakin päivänä) muutaman croissantin sekä vohveleita siirapilla ja kermavaahdolla.
Satamassa yritimme oikaista parkkipaikan läpi, mutta tarkat vartijat aidoittivat reittimme ja ohjasivat meidät kulkemaan basaarin kautta.
Päästyämme pois basaarista päätimme lähteä katsomaan rantabulevardia, sillä toisessa suunnassa levittäytyi uusia ja jälleen uusia basaareja.
Muutaman askeleen jälkeen saimme törkeän taksitarjouksen, 50€, muutamasta hassusta kilometristä.
Satama-alueella oli melko paljon hyökkääviä ja huijaavia myyjiä, joten ensivaikutelma Turkista ei ollut mitenkään positiivinen. Yksi myyjä lähti jopa seuraamaan minua kieltäydyttyäni ostamasta hänen kauppaamiaan hajuvesiä. Ymmärsi poistua perästäni vasta siinä vaiheessa, kun poikaystäväni astui esiin.
Rantabulevardilla oli muutamia rantakaistaleita, joissa pystyi ottamaan aurinkoa meriveden huuhtoessa varpaita.
Halusimme kuitenkin nähdä muutakin kuin meren ja rantabulevardin ravintolat, joten suuntasimme pidemmälle keskustaan.
Sataman ja rannan ulkopuolella ei kuitenkaan ollut mitään, mikä oli pienoinen pettymys. Ainoastaan paikallisten asuntoja, villiintynyttä kasvillisuutta, teitä ja autoja. Palasimmekin melko nopeasti takaisin rannan tuntumaan, jossa kävimme vielä pyörähtämässä pienessä linnakkeessa.
Linnakkeella ollessamme isäni soitti, ja sanoi olevansa matkalla samaan suuntaan. Katsastimme linnakkeen siis kolmistaan, jonka jälkeen otimme oluet, kahvit ja gintonicit viereisessä ravintolassa. Tämän jälkeen palasimmekin takaisin laivaan, kellon ollessa vasta hieman puolen päivän paremmalla puolella, sillä kaupungissa ei ollut mitään muuta nähtävää tai tehtävää.
Ikävä sanoa, mutta kaupungin hienoin "nähtävyys" taisi olla oman laivamme vieressä oleva purjevene. Niin isoa purjevenettä en ollut ennen nähnyt, ja hieman olisi ehkä pelottanut olla sen kyydissä.
Päivän aikana sää oli koventunut, ja tuuli yltynyt myrskyisäksi. Pienemmät alukset eivät pysyneet paikoillaan satamassa, ja rantabulevardille roiskui isoja aaltoja.
Omakin aluksemme hieman tömähteli aaltojen voimasta, enkä uskaltanut edes ajatella miten tuo purjevene tulisi illan aikana keikkumaan.
Kusadasi oli siis pienoinen pettymys, mutta ilmeisesti Turkissa ei ollut tarkoitus jäädä satamakaupunki Kusadasiin, vaan suunnata 20 kilometrin päähän Ephesukseen, joka oli yksi antiikin ajan merkittävimpiä kaupunkeja. Kaikki laivan retket menivät Ephesukseen, jossa olisi päässyt ihastelemaan antiikin ajan ihmeitä.
Emme kuitenkaan tienneet, ettei Kusadasissa olisi basaarien lisäksi muuta tekemistä. Olisimme siis hyvin voineet lähteä retkelle Ephesukseen, jos olisimme tämän tienneet. Ensi kerralla sitten viisaampana :)
Laivassa otimme jälleen pienet päiväunet, ja illalla suuntasimme illalliselle Chops Grilliin.
Ennen illallista ehdimme osallistua Michael Jackson visailuun, jossa piti pienen musiikkinäytteen avulla tunnistaa mikä kappale oli kyseessä.
Chops Grill oli toinen laivan maksullisista illallispaikoista, joihin piti tehdä 25 dollaria/hlö maksava pöytävaraus. Isäni tarjosi tämän ruokailun meille kihlajaislahjana.
Ruoka ja ruoka-annokset olivat hyviä ja näyttäviä, mutta valitettavasti tarjoilijamme oli melkoisen huono. Emme saaneet palvelua lähes lainkaan, ja viereisen pöydän tarjoilija taisi palvella meitä omaamme enemmän. Melko ikävä maku jäi siis tästä ravintolasta, vaikka sitä kovasti oli kehuttu.
Myöhemmin illalla tuli käyttöä myös matkapahoinvointilääkkeille, sillä laiva keikutti välillä melko rajusti. Osa alemmista kansista suljettiin turvallisuussyistä, ja kapteeni varoitti kovasta tuulesta allasosastolla.
Itse olin edelleen älyttömän väsynyt, ja tästä johtuen poikaystäni joutui lähes pakottamaan minut ulos laivasta. Isäni ja veljeni olivat myös väsyneitä, ja he päättivät jäädä laivaan nukkumaan.
Kävimme nopealla aamiaisella Windjammerissa, jossa söin (kuten jokaisena muunakin päivänä) muutaman croissantin sekä vohveleita siirapilla ja kermavaahdolla.
Päästyämme pois basaarista päätimme lähteä katsomaan rantabulevardia, sillä toisessa suunnassa levittäytyi uusia ja jälleen uusia basaareja.
Muutaman askeleen jälkeen saimme törkeän taksitarjouksen, 50€, muutamasta hassusta kilometristä.
Satama-alueella oli melko paljon hyökkääviä ja huijaavia myyjiä, joten ensivaikutelma Turkista ei ollut mitenkään positiivinen. Yksi myyjä lähti jopa seuraamaan minua kieltäydyttyäni ostamasta hänen kauppaamiaan hajuvesiä. Ymmärsi poistua perästäni vasta siinä vaiheessa, kun poikaystäväni astui esiin.
Rantabulevardilla oli muutamia rantakaistaleita, joissa pystyi ottamaan aurinkoa meriveden huuhtoessa varpaita.
Halusimme kuitenkin nähdä muutakin kuin meren ja rantabulevardin ravintolat, joten suuntasimme pidemmälle keskustaan.
Sataman ja rannan ulkopuolella ei kuitenkaan ollut mitään, mikä oli pienoinen pettymys. Ainoastaan paikallisten asuntoja, villiintynyttä kasvillisuutta, teitä ja autoja. Palasimmekin melko nopeasti takaisin rannan tuntumaan, jossa kävimme vielä pyörähtämässä pienessä linnakkeessa.
Linnakkeella ollessamme isäni soitti, ja sanoi olevansa matkalla samaan suuntaan. Katsastimme linnakkeen siis kolmistaan, jonka jälkeen otimme oluet, kahvit ja gintonicit viereisessä ravintolassa. Tämän jälkeen palasimmekin takaisin laivaan, kellon ollessa vasta hieman puolen päivän paremmalla puolella, sillä kaupungissa ei ollut mitään muuta nähtävää tai tehtävää.
 |
| Puolikas tästä isosta purjeveneestä |
Ikävä sanoa, mutta kaupungin hienoin "nähtävyys" taisi olla oman laivamme vieressä oleva purjevene. Niin isoa purjevenettä en ollut ennen nähnyt, ja hieman olisi ehkä pelottanut olla sen kyydissä.
Päivän aikana sää oli koventunut, ja tuuli yltynyt myrskyisäksi. Pienemmät alukset eivät pysyneet paikoillaan satamassa, ja rantabulevardille roiskui isoja aaltoja.
Omakin aluksemme hieman tömähteli aaltojen voimasta, enkä uskaltanut edes ajatella miten tuo purjevene tulisi illan aikana keikkumaan.
Kusadasi oli siis pienoinen pettymys, mutta ilmeisesti Turkissa ei ollut tarkoitus jäädä satamakaupunki Kusadasiin, vaan suunnata 20 kilometrin päähän Ephesukseen, joka oli yksi antiikin ajan merkittävimpiä kaupunkeja. Kaikki laivan retket menivät Ephesukseen, jossa olisi päässyt ihastelemaan antiikin ajan ihmeitä.
Emme kuitenkaan tienneet, ettei Kusadasissa olisi basaarien lisäksi muuta tekemistä. Olisimme siis hyvin voineet lähteä retkelle Ephesukseen, jos olisimme tämän tienneet. Ensi kerralla sitten viisaampana :)
Laivassa otimme jälleen pienet päiväunet, ja illalla suuntasimme illalliselle Chops Grilliin.
Ennen illallista ehdimme osallistua Michael Jackson visailuun, jossa piti pienen musiikkinäytteen avulla tunnistaa mikä kappale oli kyseessä.
Chops Grill oli toinen laivan maksullisista illallispaikoista, joihin piti tehdä 25 dollaria/hlö maksava pöytävaraus. Isäni tarjosi tämän ruokailun meille kihlajaislahjana.
Ruoka ja ruoka-annokset olivat hyviä ja näyttäviä, mutta valitettavasti tarjoilijamme oli melkoisen huono. Emme saaneet palvelua lähes lainkaan, ja viereisen pöydän tarjoilija taisi palvella meitä omaamme enemmän. Melko ikävä maku jäi siis tästä ravintolasta, vaikka sitä kovasti oli kehuttu.
Myöhemmin illalla tuli käyttöä myös matkapahoinvointilääkkeille, sillä laiva keikutti välillä melko rajusti. Osa alemmista kansista suljettiin turvallisuussyistä, ja kapteeni varoitti kovasta tuulesta allasosastolla.
24.8.2011
Välimeren risteily - Ateena, Kreikka
Olimme jo kauan ennen matkan alkua sopineet, että Ateenaan saapuessa lähdemme ajoissa maihin.
Tilasimme siis aamiaisen jälleen hyttiin, jotta välttäisimme ruuhkat aamiaisella ja pääsisimme äkkiä maihin.
Itse olin nukkunut edellisenä yönä vain muutaman tunnin, mutta ihme kyllä sain kammettua itseni ylös kuuden aikoihin.
Aamiainen saapui puoli seitsemältä, ja seitsemän aikoihin olimmekin jo poistumassa laivasta.
Isäni ja veljeni lähtivät neljän tunnin opastetulle retkelle, johon sisältyi kaupunkikierros sekä vierailu Akropolis -kukkulalla.
Laiva saapui Piraeuksen satamaan, josta Ateenan keskustaan oli noin 15 kilometriä.
Kävelimme poikaystäväni kanssa satamasta metroasemalle, ja huristimme metrolla muutamassa kymmenessä minuutissa keskustaan. Metromatkan hinta oli 1,40€/hlö.
Jäimme pois Omonian asemalla, ja nopean vesipullo-ostoksen jälkeen hyppäsimme taksiin, jolla huristelimme Likovittos-vuorelle, joka sijaitsi keskustan tuntumassa. Vuorelle olisi varmaan päässyt kävellenkin, mutta kulkureittien ollessa hieman sokkeloisia, luotimme taksikuskin taitoihin. Taksilla kulkeminen oli Ateenassa muutenkin halpaa, ja meidän matkamme maksoi vajaat 5€.
Vuoren juurella jouduimme odottamaan hetken aikaa, sillä 227 metrin korkeuteen kipuava kiskojuna avautui vasta yhdeksältä. Yhdensuuntainen junalippu vuorelle maksoi 7€, ja matka kesti muutamia minuutteja.
Vuorella lisäilimme hieman aurinkorasvaa, ja ihailimme koko Ateenan yli levittäytyvää maisemaa.
Vuorelta alas pääsi vaivattomasti polkuja pitkin, jotka tosin olivat omille balleriinoille hieman liukkaat.
Vuorelta laskeuduttuamme kiertelimme hetken aikaa läheisillä kaduilla, kunnes poikkesimme nauttimaan jääkahvit ja sitruunalimut paikallisessa kahvilassa.
Kahvilasta suuntasimme kulkumme pikkuhiljaa kohti Sintagma-aukiota ja Akropolis-kukkulaa. Poikaystäväni oli käynyt Ateenassa aikaisemminkin, joten hän osasi kulkea Ateenassa vaivattomasti.
Turistibusseja/kaupunkikierroksia ei tuotu Sintagma-aukiolle lainkaan, (ainakaan isäni ja veljeni kaupunkikierrosta ei sitä kautta viety) vaikka Sintagma-aukio on kaupungin keskusaukio.
Sintagmalta siirryimme ostoskaduille, joissa teimme muutamia pieniä ostoksia. Lähempänä Akropolis-kukkulaa oli enemmän katukojuja, joissa teimme kaikki loput ostoksemme.
Ostoksien jälkeen kipusimme paahtavassa auringossa ylös Akropolis-kukkulalle, ja ylös päästyämme oli jälleen pakko käydä ostamassa juotavaa.
Akropoliille oli sisäänpääsymaksu, joten tyydyimme katselemaan temppeleitä hieman kauempaa. Kävimme myös amfiteatterin raunioilla, ja paluumatkalla pysähdyimme katsastamaan hiljattain avattua Akropolis-museota. Museo oli rakennettu kaivauksien päälle, ja museon edestä pääsi näkemään osan kaivauksista.
Akropoliin jälkeen olimme nähneet kaiken haluamme, joten päätimme suunnata takaisin satamaan ja laivalle.
Otimme ensimmäisen vastaantulevan taksin, ja hyppäsimme kyytiin. Kuski ei kuitenkaan pyynnöistämme huolimatta suostunut laittamaan mittaria päälle. Taksi pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän lähtöpaikasta, ja aloitimme erikoisen keskustelun.
Taksikuskimme väitti, että jokainen kuski Ateenassa veloittaa satamaan mennessä 20€, eli se oli tasataksa matkan pituudesta riippumatta. Hän väitti kivenkovaan jokaisen taksikuskin veloittavan saman, mittarista huolimatta. Pyysimme häntä laittamaan mittarin päälle jokatapauksessa, ja lupasimme maksaa kiltisti, mikäli mittari näyttäisi satamassa 20€.
Tästä kuski hieman kimpaantui, ja väitti hänelle tulevan ihan liikaa kuluja jos mittari laitettaisiin päälle. Tässä vaiheessa avasimme taksin ovet, ja poikaystäväni sanoi päässeensä viime kerralla paljon paljon kauempaa satamaan 18 eurolla. Tämän jälkeen taksikuski suostui viemään meidät satamaan 18 eurolla, mutta olimme jo päättäneet vaihtaa taksia.
Menimme siis uuteen taksijonoon, ja hyppäsimme uuteen taksiin. Tämä taksikuski ei puhunut lainkaan englantia, mutta laittoi mittarin päälle välittömästi. Matka satamaan maksoi hieman vajaat 8€.
Laivassa oli jälleen turvatarkastus, ja hyttiin päästyämme olin niin väsynyt lyhyistä yöunista ja rankasta päivästä, että nukuin lähes koko loppupäivän.
Poikaystäni kamera oli ollut kadoksissa Sisilia-päivän jälkeen, ja viimeinen muistikuvamme kamerasta oli samaiselta illalta laivan discosta. Olimme jo edellisen päivän aikana käyneet kysymässä kameraa infosta, mutta sitä ei ollut löydetty. Olin myös käynyt yöllä kysymässä discon henkilökunnalta, mutta heilläkään ei ollut tietoa poikaystäväni kamerasta.
Nukkuessani pitkiä päiväuniani, poikaystäväni oli käynyt jälleen kerran infossa kysymässä kameraansa ja tällä kertaa se oli löytynyt!
Myöhemmin illalla hississä muuan tyttö tuli juttelemaan minulle, ja kertoi ilmeisesti löytäneensä kamerani. He olivat serkkujensa kanssa luulleet kameran olleen heidän, sillä se oli lojunut discossa heidän pöytänsä lähellä, ja he olivat ottaneet sen mukaansa. Myöhemmin kuvia katselleessan he huomasivat kameran olevan väärä, ja palauttivat sen infoon. Hieman kyllä nolotti, sillä viimeinen kamerassa ollut kuva oli minusta, ja voidaan sanoa ettei kuva ollut kovinkaan kaunis.. humalainen nainen ilmeilemässä yömyöhään.. :)
19.8.2011
Välimeren risteily - Merellä
Meripäivältä ei ole kauheasti kuvia, joten käytän tässä postauksessa sekalaisia kuvia.
Pitkäksi venyneen illan vuoksi pääsimme ylös vasta puolenpäivän aikoihin. Onneksi koko päivä vietettiin merellä, eikä meillä ollut kiire minnekään.
Kävimme Windjammerissa syömässä mahamme täyteen ja suuntasimme allasosastolle grillautumaan.
Windjammer oli kolmas ravintola laivassa, jonka ruoka sisältyi risteilyn hintaan. Windjammerin yhteydessä oli Jade -niminen ravintola, joka keskittyi ainoastaan aasialaiseen ruokaan. Molemmissa ravintoloissa tarjottiin ruokaa buffet-tyylisesti. Jadessa ruokaa oli tarjolla lounaalla ja illallisella, ja Windjammerissa aamusta iltaan asti.
Ruoat vaihtuivat vuorokauden mukaan, eli aamulla aamiaista, keskipäivällä lounasta, iltapäivällä kotiruokaa ja illalla illallista.
Windjammer sijaitsi laivan peräosassa, ja buffet-pöydät notkuivat ruokaa. Lämpöisiä pöytiä löytyi 6 kappaletta, lisäksi oli 2 kylmäruokapöytää, jälkiruokapöytä,kaksi juomapistettä ja kaksi jäätelöpistettä. Aamiaisella nämä toki muuttuivat, ja tarjolla lisäksi oli muropöytä ja puuropöytä.
Allasosasto oli puolenpäivän aikoihin jo täysin täyteen ammuttu, ja saimme muutaman tovin etsiä vapaita aurinkotuoleja. Allasosastolla oli pyyhepiste, josta sai pyyhkeitä panttia vastaan. Pantti (25 dollaria) veloitettaisiin viimeisenä iltana, mikäli pyyhkeitä ei palautettaisi. Itse palautimme pyyhkeet aina allasosastolta lähtiessä ja haimme uudet aina takaisin tullessamme.
Allasosastolla järjestettiin meripäivän aikana paljon ohjelmaa. Oli tanssia, live-musiikkia ja miesten säärikilpailu.
Tarjolla oli myös hedelmiä, pientä suolaista sekä jäisiä cocktaileija, joita sai allasosastojen kolmesta baarista tai allastarjoilijoilta.
Allasosastoja oli laivassa kaksi. Näistä pienemmässä oli yksi allas, kaksi poreallasta, kaksi suihkua sekä baari. Isommalla osastolla oli kaksi baaria (kahdessa kerroksessa), kaksi allasta, neljä poreallasta sekä kaksi suihkua.
Vietimme kolme tuntia paahtavan auringon alla, ja tänä aikana paloimme lähes tulipunaisiksi. Käytimme kyllä aurinkorasvaa, mutta emme ilmeisesti lisänneet sitä riittävän useasti.
Piipahdimme nopeasti hytissä virkistäytymässä, ja pian tämän jälkeen poikaystäväni olikin jo jonottamassa vuoroaan kiipeilyseinälle.
Kaikki laivan aktiviteetit olivat ilmaisia ts. sisältyivät risteilyn hintaan. Tekemistä olisi riittänyt usealle päivälle sillä aktiviteetteja oli jos jonkinlaista. Laivasta löytyi mm:
Näiden lisäksi laivasta löytyi
Päivä merellä kului yllättävän äkkiä, emmekä ehtineet tekemään oikein mitään. Myöhemmin päivällä suuntasimme uudestaan allasosastolle, kun aurinko ei enää porottanut niin kuumasti. Nälkä kuitenkin yllätti, ja suuntasimme Johnny Rockets :iin syömään, tarkoituksena nauttia vain vähän pahimpaan nälkään.
Pöytäämme kannettiin kuitenkin ruokaa jatkuvalla syötöllä, ja poistuimme kaikki valtavan ähkyn kourissa. Tästä syystä jouduimme jättämään illallisen väliin, ja isäni oli ainoa joka kävi nauttimassa kolmen ruokalajin illallisen.
Yhdentoista aikoihin poikaystäväni päätti mennä nukkumaan meidän muiden suunnatessa promenadekannelle. Majoituimme juomiemme kanssa brittipubiin seuraamaan yhdeltätoista alkavaa 70-luvun showta. Show kesti noin tunnin ja siihen sisältyi 70-luvun musiikkia, laulua ja tanssia. Laivan ohjelmissa oli mukavaa se, että matkustajat saivat myös osallistua laulamalla ja tanssimalla. Shown jälkeen suuntasimme jälleen kerran katsastamaan discon tarjonnan, ja melko myöhään tälläkin kertaa viihdyimme.
Pitkäksi venyneen illan vuoksi pääsimme ylös vasta puolenpäivän aikoihin. Onneksi koko päivä vietettiin merellä, eikä meillä ollut kiire minnekään.
Kävimme Windjammerissa syömässä mahamme täyteen ja suuntasimme allasosastolle grillautumaan.
Windjammer oli kolmas ravintola laivassa, jonka ruoka sisältyi risteilyn hintaan. Windjammerin yhteydessä oli Jade -niminen ravintola, joka keskittyi ainoastaan aasialaiseen ruokaan. Molemmissa ravintoloissa tarjottiin ruokaa buffet-tyylisesti. Jadessa ruokaa oli tarjolla lounaalla ja illallisella, ja Windjammerissa aamusta iltaan asti.
Ruoat vaihtuivat vuorokauden mukaan, eli aamulla aamiaista, keskipäivällä lounasta, iltapäivällä kotiruokaa ja illalla illallista.
Windjammer sijaitsi laivan peräosassa, ja buffet-pöydät notkuivat ruokaa. Lämpöisiä pöytiä löytyi 6 kappaletta, lisäksi oli 2 kylmäruokapöytää, jälkiruokapöytä,kaksi juomapistettä ja kaksi jäätelöpistettä. Aamiaisella nämä toki muuttuivat, ja tarjolla lisäksi oli muropöytä ja puuropöytä.
Allasosasto oli puolenpäivän aikoihin jo täysin täyteen ammuttu, ja saimme muutaman tovin etsiä vapaita aurinkotuoleja. Allasosastolla oli pyyhepiste, josta sai pyyhkeitä panttia vastaan. Pantti (25 dollaria) veloitettaisiin viimeisenä iltana, mikäli pyyhkeitä ei palautettaisi. Itse palautimme pyyhkeet aina allasosastolta lähtiessä ja haimme uudet aina takaisin tullessamme.
Allasosastolla järjestettiin meripäivän aikana paljon ohjelmaa. Oli tanssia, live-musiikkia ja miesten säärikilpailu.
Tarjolla oli myös hedelmiä, pientä suolaista sekä jäisiä cocktaileija, joita sai allasosastojen kolmesta baarista tai allastarjoilijoilta.
Allasosastoja oli laivassa kaksi. Näistä pienemmässä oli yksi allas, kaksi poreallasta, kaksi suihkua sekä baari. Isommalla osastolla oli kaksi baaria (kahdessa kerroksessa), kaksi allasta, neljä poreallasta sekä kaksi suihkua.
Vietimme kolme tuntia paahtavan auringon alla, ja tänä aikana paloimme lähes tulipunaisiksi. Käytimme kyllä aurinkorasvaa, mutta emme ilmeisesti lisänneet sitä riittävän useasti.
Piipahdimme nopeasti hytissä virkistäytymässä, ja pian tämän jälkeen poikaystäväni olikin jo jonottamassa vuoroaan kiipeilyseinälle.
Kaikki laivan aktiviteetit olivat ilmaisia ts. sisältyivät risteilyn hintaan. Tekemistä olisi riittänyt usealle päivälle sillä aktiviteetteja oli jos jonkinlaista. Laivasta löytyi mm:
- Luistinrata
- 9-reikäinen minigolf
- Koripallokenttä
- Jalkopallokenttä
- Kiipeilyseinä
- Juoksurata
- Rullaluistelurata
- Pöytätennis
Näiden lisäksi laivasta löytyi
- Pelihalli
- Casino
- Lautapelihuone
- Elokuvateatteri
- Teatteri
- Jääshow luistinradalla
- Taidegalleria
- Spa (sisältäen kampaamon, hierojan, kauneuspalvelut)
- Kuntosali
 |
| Johnny Rockets:n tarjoilijan tekemä ruusu |
Päivä merellä kului yllättävän äkkiä, emmekä ehtineet tekemään oikein mitään. Myöhemmin päivällä suuntasimme uudestaan allasosastolle, kun aurinko ei enää porottanut niin kuumasti. Nälkä kuitenkin yllätti, ja suuntasimme Johnny Rockets :iin syömään, tarkoituksena nauttia vain vähän pahimpaan nälkään.
Pöytäämme kannettiin kuitenkin ruokaa jatkuvalla syötöllä, ja poistuimme kaikki valtavan ähkyn kourissa. Tästä syystä jouduimme jättämään illallisen väliin, ja isäni oli ainoa joka kävi nauttimassa kolmen ruokalajin illallisen.
 |
| Promenadekannelta |
Yhdentoista aikoihin poikaystäväni päätti mennä nukkumaan meidän muiden suunnatessa promenadekannelle. Majoituimme juomiemme kanssa brittipubiin seuraamaan yhdeltätoista alkavaa 70-luvun showta. Show kesti noin tunnin ja siihen sisältyi 70-luvun musiikkia, laulua ja tanssia. Laivan ohjelmissa oli mukavaa se, että matkustajat saivat myös osallistua laulamalla ja tanssimalla. Shown jälkeen suuntasimme jälleen kerran katsastamaan discon tarjonnan, ja melko myöhään tälläkin kertaa viihdyimme.
18.8.2011
Välimeren risteily - Messina, Sisilia
Huonepalvelusta soitettiin hieman ennen aamiaisen tuloa, ja tästä hetken kuluttua aamiainen olikin jo hytissä.
Meillä ei ollut erityisiä suunnitelmia Messinan varalle, joten lähdimme melko pian satamaan saapumisen jälkeen vain talsimaan kaupungin katuja. Messina oli meille muutenkin vieras paikka, emmekä oikein tienneet mitä siellä voisi tehdä. Useampi tunti kului kuitenkin katuja talletassa ja rakennuksia ihmetellessä.
Messina oli melko pieni kaupunki, joten monelle päivälle tekemistä tuskin löytyisi.
Kipusimme kaupungissa olevalle kukkulalle ihastelemaan maisemia, ja otimme oluet läheisessä ravintolassa. Oluet olivat Suomen hintaluokassa, mutta tähän saattoi vaikuttaa se, että kyseinen kukkula oli melkoisen suosittu turistien keskuudessa. Kukkulalta levittäytyi kiva näköala alas kaupunkiin.
Kukkulalata päätimme suunnata takaisin satamaa kohden. Pysähdyimme matkalla myös paikallisessa leipomossa ostamassa marenkia ja marsipaania.
Istuskelimme myös puistoissa ja kävimme hieman shoppailemassa Zarassa. Poikaystäväni maistoi myös kaakaota paikallisessa kahvilassa. Tämä kaakao ei ollutkaan mitään litkua, vaan sulaa suklaata!
Messinassa vaikutti kivalta shoppailupaikalta, mutta kaikki liikkeet olivat suljettuina siestan vuoksi klo 13-16:30. Olimme myös matkalla kohti paikallista ostoskeskusta, mutta itselleni iski jostain syystä epäillys kellonajasta ja laivasta myöhästymisestä, joten käännyimme ympäri ja suuntasimme takaisin laivaan.
Messinasta löytyi yleisiä vessoja puistoista, mutta vessoissa ei ollut paperia, joten omille papereille olisi ollut käyttöä. (: muistutus itselleni.. paperia oli kyllä, mutta en ikinä muistanut ottaa sitä käsilaukkuun mukaan)
Laivassa oli jälleen turvatarkastus, jossa tavarat läpivalaistiin. Alkoholin tuominen laivaan oli kiellettyä, joten turvatarkastuksessa mahdolliset viina/viinipullot luovutettiin säilöön. Pullot sai takaisin risteilyn viimeisenä päivänä.
Laivassa oleskelimme yhdellä kahdesta allasosastosta, jossa nautimme auringon lisäksi kuohuviiniä ja erilaisia drinkkejä. Kaikki laivan drinkit olivat erittäin hyviä, joten niitä nautti oikein mielellään.
Altaalta suuntasimme illalliselle. Tällä kertaa kaikilla matkustajilla oli ykköset yllään, sillä illallisella oli pukukoodina Formal.
Poikaystäväni halusi maistaa etanoita, joten hän tilasi niitä alkuruoaksi. Itsekin uskaltauduin maistamaan, eivätkä ne pahoja olleet. Etana maistui hieman sienen ja katkaravun sekoitukselta, eli ei pahaa ollenkaan.
Illalliselta suuntasimme punaviini- ja kuohuviinipullon kanssa pelaamaan minigolfia. Isäni oli ostanut meille etukäteen 12 viinipullon setin.
Etukäteen ostetuista viinipakkauksista sai alennusta 25%. Pakkauksia oli saatavilla kolmea tasoa: gold, platinium ja diamond. Meillä oli gold-pakkaus, joka oli pakkauksista halvin ja sisälsi täten vähiten vaihtoehtoja. Pakkauksiin sai valita haluamansa määrän pulloja aina viidestä kahteentoista.
 |
| Höyryävä Etna |
Kostea iltamme jatkui minigolfista hyttiin, josta jatkoimme laivan discoon, Dungeon:iin. Siellä viihdyimme hyvän musiikin ja tunnelman parissa pilkkuun asti. Dungeonista lähtiessämme kävimme vielä nappaamassa sämpylät kahvilasta, sillä kahvila oli ainoa mikä oli auki ympäri vuorokauden.
17.8.2011
Välimeren risteilylle - lähtöpäivä
Lentokentällä teimme Norwegianin lähtöselvityksen itsepalvelupisteessä, sillä henkilökuntaa ei ollut vielä paikalla. Viiden maissa pääsimme pudottamaan laukut lähtöselvitystiskille ja siirtymään kansainväliselle puolelle.
Meillä oli vielä reippaasti aikaa, lähes kaksi tuntia, ennen koneen lähtöä. Odottelu sujui kuitenkin jouhevasti aamupalan eli tässä tapauksessa sushin, nakkejen, kuohuviinin ja oluen parissa. Näiden avulla sain omankin lentojännitykseni hetkeksi kuriin.
Lento oli aikataulussa, eikä Norwegianian toiminnassa ollut mitään valittamista. Jokaisella matkustajalla oli oma istumapaikkansa ja TV:ssä pyöri elokuvia koko lennon ajan. Oma lentoni meni tosin nukkuessa ja loppuvaiheessa maisemien ihailussa.
Rooman kentällä oli aikamoinen härdelli matkatavaroiden hakemisessa, sillä jokaisella linjalla pyöri usean lennon matkatavarat.
Omat matkalaukkumme tulivat onneksi ensimmäisten joukossa ja pääsimme sukkelasti jatkamaan matkaa kohti rannikkokaupunki Civitavecchiaa.
Päätimme valita kulkuneuvomme junan ja taksin väliltä, ja päädyimme taksiin sen helppouden vuoksi. Taksin otimme taksijonosta ja hinnan varmistimme etukäteen, vaikka mittarilla koko matka mentiinkin.
Matkaa Civitavecchian satamaan oli 70 kilometriä, mutta taksikuskin ajellessa hieman ylinopeutta saavuimme perille vajaassa tunnissa. Taksimatkan hinta oli noin 130€, jossa oli mukana lisäveloitus laukuista.
Satamassa ajattelimme olevamme liian ajoissa, sillä ohjeistuksessa kehotettiin tulemaan vasta klo 13 jälkeen. Oma saapumisaikamme satamaan oli yhdentoista aikoihin.
Yllätys olikin suuri, kun pääsimme pudottamaan laukut laivaan ja tekemään lähtöselvitystä heti satamaan saavuttuamme. Tätä ennen piti kuitenkin nauttia Helsinki-Vantaalta ostetut shamppajat ;)
Lähtöselvitys vaikutti kunnon sekamelskalta, mutta olikin loppujen lopuksi helppo ja nopea. Ensimmäiseksi käsimatkatavarat läpivalaistiin (isommat laukut toimitettiin siis erikseen hyttiin miehistön toimesta), ja tämän jälkeen siirryttiin lähtöselvitystiskeille hyttikansien mukaan. Ennen laivaan astumista jokaisen passit tarkistettiin ja jokainen matkustaja valokuvattiin. Lähtöselvityksessä meille annettiin SeaPassCard, joka toimi siis henkilökohtaisena hyttiavaimena, luottokorttina ja henkilökorttina laivalla.
Hytteihin pääsi vasta klo 13 jälkeen, joten lähtöselvityksestä jääneen luppoajan (puolisen tuntia) kulutimme laivan kirjastossa.
Pian hytteihin pääsyn jälkeen lähdin poikaystäväni kanssa tutkimaan laivaa, muun matkaporukan jäädessä ottamaan päiväunia. Laiva oli valtava, upea ja tekemistä olisi riittänyt ties kuinka pitkäksi ajaksi.
Suurin osa ruoista sisältyi risteilyn hintaan, ja laivassa olikin kolme ravintolaa, joissa sai syödä täysin ilmaiseksi. Kävimme samantien kokeilemassa yhtä näistä, promenadekannella sijaitsevaa kahvilaa. Tuntui kovin hämmentävältä kävellä pois maksamatta, ja tälle naureskelimmekin hetken aikaa. Myös Coca-cola, Cola light ja Sprite olivat meille ilmaisia, sillä ostimme etukäteen Soda Fountain -pakkauksen, joka sallii ilmaiset limpparit jokaisessa laivan ravintolassa. Maksaa tarvitsi siis vain alkoholista.
Pelastusharjoituksen jälkeen meillä oli jo hieman isompi nälkä ja piipahdimme Johnny Rockets -nimisessä hampurilaisravintolassa. Kyseisessä ravintolassa sai syödä niin paljon kuin jaksaa 4,95 dollarilla.
Yhdeksältä kävimme vielä illallisella, sillä olimme matkanvarauksen yhteydessä varanneet pöydän klo 21 kattaukseen. Tämäkin illallinen sisältyi risteilyn hintaan, ja saimme nauttia kolmen ruokalajin menuun pöytiin tarjoiltuna.
Jokaisella pöydällä oli oma tarjoilijansa sekä apulaistarjoilija, jonka pääasiallisena tehtävänä oli leipien tarjoilu ja juomien kaataminen.
Illallisen jälkeen kävimme vielä Casinossa sekä katsastamassa laivan discon. Discossa, kuten muuallakin laivassa oli pöytiin tarjoilu.
6.8.2011
Pakkauslista
Ensi yönä koittaa lähtö. Pakkaaminen on vielä hieman vaiheessa, sillä olin viime yön ja tämän aamun töissä. Pientä siivousta ja silitysoperaatiota on myös vielä edessä. Käteistäkin olisi varmaan hyvä käydä jossain vaiheessa hakemassa.
Tähän muodostuu kuitenkin lista tavaroista, joita aion ottaa mukaan 7 päivän risteilylle:
Muuta tilpehööriä:
Tähän muodostuu kuitenkin lista tavaroista, joita aion ottaa mukaan 7 päivän risteilylle:
- Puuvilla shortsit
- 2 puuvilla toppia
- T-paita
- 2 mekkoa
- Kahdet bikinit
- Cocktail mekko (ruokailuissa on pukukoodi)
- Korkokengät
- Alusvaatteet 5 kpl
- Silkkihuivi päähineeksi
Muuta tilpehööriä:
- Kirja
- Vihko ja kynä (matkapäiväkirjan kirjoittamista varten)
- Kamerasetti
- Kännykän laturi
- Aurinkorasva
- Meikit (sisältäen kylmäkynän, ripsivärin, naamarasvan, mineraalimeikit)
3.8.2011
4 päivää matkaan
Viimeksi matkaa ajatellessani siihen oli 22 päivää, nyt neljä. Aika meni niin nopeasti, etten pysty kunnolla edes ymmärtämään.
Matkavalmistelut on kuitenkin saatu melko hyvään vaiheeseen. Enää puuttuu lähtöselvitys Ryanairille sekä se vaikein osuus, pakkaaminen. Olenkin viime päivät pessyt ja silittänyt pyykkiä, jotta saadaan otettua kaikki lempivaatteet mukaan.
Lisäksi kävin tänään kirjastossa hakemassa hieman matkalukemista. Valitsemani kirja (John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa) saattaa kyllä olla hieman liian lyhyt, sillä siinä on vain reilut 200 sivua. Joudun siis ehkä hakemaan vielä toisen kirjan.
Meille on myös hieman epäselvää miten matkustamme lentokentältä satamaan. Alkuperäinen suunnitelma oli matkata taksilla, mutta nyt olemme ehkä hieman enemmän junan puolella. Tästä ei kuitenkaan sen enempää stressata, sen näkee sitten Italiassa :)
Matkavalmistelut on kuitenkin saatu melko hyvään vaiheeseen. Enää puuttuu lähtöselvitys Ryanairille sekä se vaikein osuus, pakkaaminen. Olenkin viime päivät pessyt ja silittänyt pyykkiä, jotta saadaan otettua kaikki lempivaatteet mukaan.
Lisäksi kävin tänään kirjastossa hakemassa hieman matkalukemista. Valitsemani kirja (John Boyne - Poika raidallisessa pyjamassa) saattaa kyllä olla hieman liian lyhyt, sillä siinä on vain reilut 200 sivua. Joudun siis ehkä hakemaan vielä toisen kirjan.
Meille on myös hieman epäselvää miten matkustamme lentokentältä satamaan. Alkuperäinen suunnitelma oli matkata taksilla, mutta nyt olemme ehkä hieman enemmän junan puolella. Tästä ei kuitenkaan sen enempää stressata, sen näkee sitten Italiassa :)
6.7.2011
Haaveilun kohteet kesä 2011
Matkojen suhteen olen aikamoinen haaveilija. Tykkään suunnitella matkoja, katsella karttoja ja kuvia sekä miettiä tekemistä kaupungeissa. Haaveiluni kohteet tuppaavat kuitenkin muuttumaan vuosittain (mistä lie johtuen..), enkä ole vielä koskaan päässyt käymään haaveideni kohteissa. Monissa muissa maissa ja paikoissa on kuitenkin tullut käytyä.
Nyt on ollut pitkä tauko haaveilussa, ja olenkin ollut melko innoissani kun viime päivinä matkailu ja erilaiset kohteet ovat alkaneet taas kiinnostamaan.
Ajattelin kirjata tähän tällä hetkellä kiinnostavia kohteita, jotta voin sitten jossain vaiheessa taas ihmetellä kuinka moiset maat ja paikat ovat saattaneet joskus kiinnostaa. Alkuun kuitenkin joitakin vanhoja haaveiluja, jotka löysin aikaisemmin paljonkin käyttämältäni foorumilta, pallontallaajista.
Vuonna 2006 olin erityisen kiinnostunut näistä: (Suora lainaus omasta kirjoituksestani pallontallaajista)
Vuonna 2008 olin kiinnostunut hieman toisenlaisista paikoista: (Tämäkin on suora lainaus pallontallaajien keskustelupalstalta)
Tällä hetkellä minua kiinnostaa enemmän ehkä kulttuurilliset/historialliset kohteet sekä kohteet, joissa on hyvää ruokaa tai juomaa, tarkoittaen viinejä ja oluita. Osa tämän hetken haaveistani taitaa kuitenkin olla vain päähänpistoja, ilman mitään sen ihmeellisempää syytä. Mutta siis itse asiaan. Tässä kohteet jotka tällä hetkellä kiinnostavat eniten ja hieman syitä siihen.
Kööpenhamina. (Kuva lainattu laatutaustat)
Tämä on ehkä niitä päähänpistoja, sillä en oikein tiedä miksi haluaisin Kööpenhaminaan. Kuvittelen mielessäni söpöt pohjoismaalaiset kujat, tivolin, meren ja auringon paisteen. Siinä se. Kööpenhamina ei herätä mitään muita ajatuksia, mutta silti löysin itseni tänään lukemassa kaupungin museoista sekä tutkimassa katuja google street view:n avulla. Ja olisin valmis matkustamaan Kööpenhaminaan vaikka heti.
Puola. (Kuva lainattu metrolic)
Puolasta tulee mieleen Krakova, halpa hintataso, kahvilat sekä keskitysleirit. Keskitysleirillä, erityisesti Auschwitz:ssa haluisin käydä, kun se vielä on pystyssä. Puolassa siis suuntaisin Krakovaan katselemaan kauniita rakennuksia, hieman ehkä shoppailemaan ja istumaan kahviloissa kaupungin menoa seuraten.
Trans Siperia. (Kuva lainattu worldtopjourneys.blogspot)
Haluaisin kulkea junalla läpi Venäjän aina Kiinaan asti. Kiinan jälkeen voisi heittää rinkan selkään ja seikkailla Aasiassa ilman sen suurempia suunnitelmia. Junamatkan aikana haluaisin vierailla ainakin Mongoliassa, sillä se vaikuttaa niin kovin eksoottiselta. Venäjällä haluaisin kokea Moskovan meiningin sekä pysähtyä ihmettelemään elämää pienemmillä asemilla. Olen kuitenkin alkanut olemaan sen verran mukavuuden haluinen, ettei tämä reissu varmaankaan tule onnistumaan. Haluaisin nimittäin oman hytin, ja sellainen maksaa. Mutta aina voi haaveilla!
Nyt on ollut pitkä tauko haaveilussa, ja olenkin ollut melko innoissani kun viime päivinä matkailu ja erilaiset kohteet ovat alkaneet taas kiinnostamaan.
Ajattelin kirjata tähän tällä hetkellä kiinnostavia kohteita, jotta voin sitten jossain vaiheessa taas ihmetellä kuinka moiset maat ja paikat ovat saattaneet joskus kiinnostaa. Alkuun kuitenkin joitakin vanhoja haaveiluja, jotka löysin aikaisemmin paljonkin käyttämältäni foorumilta, pallontallaajista.
Vuonna 2006 olin erityisen kiinnostunut näistä: (Suora lainaus omasta kirjoituksestani pallontallaajista)
Intia ja Skotlanti aika ykkösiä! Heti noiden jälkeen Afrikka, kiina ja meksiko.
Saa nähdä jääkö haaveeksi noi kaikki
Vuonna 2008 olin kiinnostunut hieman toisenlaisista paikoista: (Tämäkin on suora lainaus pallontallaajien keskustelupalstalta)
Ihan ykkösenä haaveilukohteista on Intia.
Toisena on Interrail Itäisessä/Keski-Euroopassa. Käymiskohteita ainakin Puola, Saksasta Berliini, Romania.
Lisäksi Karibia ja Etelä-Amerikka(erityisesti Argentiina, Peru ja Chile) kiinnostavatEn ole vielä päässyt käymään näissä kohteissa, enkä saanut Interreiliä toteutettua. Muutenkin osa näistä haaveista hieman ihmetyttää. Nykyisin ei kiinnosta Etelä-Amerikka oikeastaan ollenkaan. Eikä Intiakaan aiheuta märkiä päiväunia, vaikka siitä niin kovasti joskus haaveilin.
Tällä hetkellä minua kiinnostaa enemmän ehkä kulttuurilliset/historialliset kohteet sekä kohteet, joissa on hyvää ruokaa tai juomaa, tarkoittaen viinejä ja oluita. Osa tämän hetken haaveistani taitaa kuitenkin olla vain päähänpistoja, ilman mitään sen ihmeellisempää syytä. Mutta siis itse asiaan. Tässä kohteet jotka tällä hetkellä kiinnostavat eniten ja hieman syitä siihen.
Tämä on ehkä niitä päähänpistoja, sillä en oikein tiedä miksi haluaisin Kööpenhaminaan. Kuvittelen mielessäni söpöt pohjoismaalaiset kujat, tivolin, meren ja auringon paisteen. Siinä se. Kööpenhamina ei herätä mitään muita ajatuksia, mutta silti löysin itseni tänään lukemassa kaupungin museoista sekä tutkimassa katuja google street view:n avulla. Ja olisin valmis matkustamaan Kööpenhaminaan vaikka heti.
Puola. (Kuva lainattu metrolic)
Puolasta tulee mieleen Krakova, halpa hintataso, kahvilat sekä keskitysleirit. Keskitysleirillä, erityisesti Auschwitz:ssa haluisin käydä, kun se vielä on pystyssä. Puolassa siis suuntaisin Krakovaan katselemaan kauniita rakennuksia, hieman ehkä shoppailemaan ja istumaan kahviloissa kaupungin menoa seuraten.
Trans Siperia. (Kuva lainattu worldtopjourneys.blogspot)
Haluaisin kulkea junalla läpi Venäjän aina Kiinaan asti. Kiinan jälkeen voisi heittää rinkan selkään ja seikkailla Aasiassa ilman sen suurempia suunnitelmia. Junamatkan aikana haluaisin vierailla ainakin Mongoliassa, sillä se vaikuttaa niin kovin eksoottiselta. Venäjällä haluaisin kokea Moskovan meiningin sekä pysähtyä ihmettelemään elämää pienemmillä asemilla. Olen kuitenkin alkanut olemaan sen verran mukavuuden haluinen, ettei tämä reissu varmaankaan tule onnistumaan. Haluaisin nimittäin oman hytin, ja sellainen maksaa. Mutta aina voi haaveilla!
25.6.2011
Välimeren risteily: matkakohteet
Kuva royalcaribbean
Pysähdyksiä on matkan aikana neljässä eri satamakaupungissa, ja niissä viivytään 8-11 tuntia, hieman kaupungista riippuen.
Risteilymme pysähdyspaikat ovat Messina Sisilia, Ateena Kreikka, Kusadasi Turkki ja Hania Kreeta. Lisäksi kaksi päivää alus risteilee merellä.
Kaikki kaupungit ovat itselleni ennestään tuntemattomia, Roomaa lukuunottamatta. En ole myöskään ihan varma, mitä kaikissa kohteissa pystyy tekemään.
Alla kuitenkin jotain infoa ja tekemistä kyseisiin kapunkeihin. :)
Civitavecchia, Italia:
66 kilometrin matkan, Rooman fiumicinon lentokentältä Civitavecchian satamaan, suunnittelimme kulkevamme taksilla. Vielä on tosin selvittämättä mitä tämä maksaisi ja pitäisikö taksi varata etukäteen. Tuskin, mutta parempi kuitenkin varmistaa. Kyseisen välin pääsee kulkemaan myös junalla, mutta tällöin junaa tulee vaihtaa Roomassa Terminin asemalla, ja minulla on melko huonoja kokemuksia italialaisten junien aikataulussa pysymisestä. :)
Laivassa tulee nimittäin olla kaksi tuntia ennen lähtöä ja myöhästyneitä ei oteta kyytiin.
Civitavecchiassa tuskin ehdimme tekemään mitään ihmeellistä, sataman ihmettelyä ja laivan etsintää lukuunottamatta.
Messina, Sisilia:
Messinaan saavumme seuraavana aamuna, ja aikaa kyseissä kaupungissa on 9 tuntia. Sisiliasta tulee ensimmäisenä mieleen valkoviini, ja olenkin suunnitellut istuvani ensimmäiseen kivannäköiseen kahvilaan/baariin ja tilaavani lasin kuivaa valkoviiniä. Muuten päivä Messinassa kuluu mitä luultavimmin katuja tallatessa ja shoppailessa. Mitään erityisen kiinnostavia nähtävyyksiä en ole onnistunut löytämään Messinasta, ja muutenkin kaikki tieto kyseisestä kaupungista on hyvin niukkaa.
Messinassa vietetyn päivän jälkeen alus risteilee yhden päivän merellä. Tämän jälkeen saavumme Ateenaan, jossa yksi meistä onkin jo aikaisemmin käynyt. Ateenassa vietämme 11 tuntia.
Olemme suunnitelleet lähtevämme satamasta metrolla keskustaan, ja käyvämme ainakin Akropolis -kukkulalla ihailemassa maisemia. Aiomme myös istua kahvilassa palmujen alla frappea nauttien, on kuulemma hyvää :)
Kusadasi, Turkki:
Kreikasta jatkamme matkaa Turkkiin, ja vielä tarkemmin satamakaupunki Kusadasiin. Siellä vietämme 10 tuntia, en tosin tiedä vielä miten. 20 kilometriä Kusadasista sijaitsee Ephesus, josta löytyy lukuisia antiikin aikaisia temppeleitä, pylväitä sekä niiden jäänteitä. En kuitenkaan tiedä jaksaako pylväät ja temppelit kiinnostaa enää Ateenan jälkeen. :)
Hania, Kreeta:
Turkista matkamme jatkuu Haniaan, Kreetalle. Haniassa meillä on vähiten aikaa, eli 8,5 tuntia. Uskon sen kuitenkin riittävän mainiosti, sillä kaupunki vaikuttaa (ainakin kartan perusteella) melko pieneltä. Haniassa tulee varmaankin liikuttua paljon ympäriinsä katuja ja taloja katsellen. Mitään sen erityisempiä suunnitelmia ei Hanian varalle ole vielä tehty.
Kreetan jälkeen alus risteilee merellä vielä yhden vuorokauden, ja saapuu takaisin Civitavecchiaan aamulla viiden aikoihin. Laivasta poistuttuamme suuntamme junalle, jolla matkustamme Roomaan. Emme kuitenkaan matkusta päärautatieasemalle asti, vaan jäämme pois matkalla, sillä leirinalue, jossa yövymme yhden yön, sijaitsee kätevästi junareitin varrella.
Leirintäalueeseen päädyimme, koska se oli hyvin halpa ja hieman eksoottisempi. Halusimme kokea risteilyn lisäksi jotakin erilaista, ja leirintäalue sopi siihen mainiosti.
Varasimme siis neljän hengen bungalovin. Alueelta löytyy myös uima-allas, ravintola ja pieni putiikki.
Roomassa meillä on noin vuorokausi aikaa, ennenkuin lennämme takaisin Suomeen. Roomassa varmaankin käymme ihmettelemässä Colosseumia sekä muita kuuluisia nähtävyyksiä. Varmasti tulee myös syötyä hyvää Italialaista jäätelöä, jota ainakin viime reissullani myytiin pienissä kojuissa ympäri kaupunkia. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)