Sängystä ylös kömpimisen jälkeen koitti ankara käsimatkatavaroiden pakkaaminen. Pakkaamisen lomassa aloimme ihmettelemään, missä vaiheessa ostamamme alkoholit toimitettaisiin hyttiimme. Ohjeissa kun oli mainittu alkoholien tulevan risteilyn viimeisenä iltana.
Saimme käsimatkatavaramme pakattua ja hytin tarkastettua, jonka jälkeen päätimme lähteä kohti viimeistä aamiaista. Käytävällä näimme hytti-isäntämme, ja kysyimme häneltä puuttuvista alkoholituotteistamme. Hän kertoi, että kaikki risteilyn aikana ostetut alkoholit oli jo toimitettu hyttiin edellisenä iltana.
Tästä hämmentyneinä kävimme kysymässä isältäni oliko hänen alkoholiostoksensa jo tulleet - eivät olleet. Päätimme siis jättää aamiaisen väliin ja suuntasimme infoon kysymään ostoksiamme.
Infossa oli melko pitkä jono, mutta palvelu oli siitä huolimatta nopeaa ja ystävällistä. Meitä palvellut henkilö soitti jonnekin, ja pyysi meitä tulemaan noin puolen tunnin kuluttua uudestaan.
Tämän puolituntisen käytimme aamiaiseen Windjammerissa. Noin puolen tunnin kuluttua palasimme takaisin infoon, ja saimme kuulla ikäviä uutisia. Isäni tqeuilapullo oli löytynyt, mutta meidän säilytykseen jättämämme puolikas rommipullo sekä Sisiliasta ostettu punaviinipullo olivat kadonneet!
Henkilökunta oli hyvin pahoillaan, ja tarjosi välittömästi korvaavia tuotteita tilalle. Saimme täyden pullollisen rommia sekä Californialaisen punaviinipullon. Rommilla ei ollut meille niin merkitystä, mutta punaviini jäi hieman harmittamaan.
Suuntasimme juomien kanssa takaisin hyttiin, jossa pakkasimme ne, ja lähdimme kohti ryhmämme kokoontumispaikkaa, kansi kolmosta ja Studio B:tä.
Studio B, joka toimi ryhmämme kokoontumispaikkana, oli luistinrata. Siellä järjestettiin myös erilaisia jääshow -esityksiä risteilyn aikana.
Laivalla oli ollut niin paljon ohjelmaa ja tekemistä, ettemme olleet kerinneet vierailemaan Studio B:ssä aikaisemmin.
Saapuessamme kokoontumispaikkaan, lähes kaikki virvokkeet ja pienet suolaiset olivat kadonneet parempiin suihin.
Paikalla oli vain muutamia muita matkustajia, eli ilmeisesti kovinkaan moni ei noudattanut käskyä saapua paikalle. Istuskelimme Studio B:ssä hetken aikaa, kunnes kaiuttimista tuli kuulutus, että saamme poistua laivasta.
Laivasta poistumisen yhteydessä poikaystäväni sai takaisin Haniasta ostamansa puukon.
Edellisenä iltana luovutetut matkalaukut oli järjestetty ryhmittäin terminaaliin, ja ne sai käydä hakemassa mukaansa.
Civitavecchian satamasta oli melko pitkä matka keskustaan, joten tarjolla oli ilmaisia bussikuljetuksia. Osa busseista meni alueen parkkipaikalle ja osa sataman rajalle, josta oli muutaman sadan metrin matka keskustaan.
Busseihin oli melkoinen tunku, joten jouduimme odottamaan lähes puolituntia.
Kuljimme bussilla sataman rajalle, josta kävelimme noin 500 metriä Civitavecchian rautatieasemalle. Rautatieasema oli täynnä matkustajia, ja jonot lipunmyyntiin olivat pitkiä. Italialaiseen tapaan toinen lipunmyyntitiski suljettiin kesken kaiken.
Lippujen ostaminen Roomaan oli melkoisen hankalaa, sillä lipunmyyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Lisäksi juna, jolla meidän oli tarkoitus mennä, ei kulkenut lainkaan sunnuntaisin.
Meidän oli siis tarkoitus jäädä pois Aurelion asemalla, mutta jouduimme muuttamaan suunnitelmaa, ja päätimme pienen keskustelun jälkeen jäädä pois Vatikaanilla.
Elekielen ja yksinkertaisten sanojen avulla sain ostettua meille neljä junalippua välille Civitavecchia - Roma San Pietro. Lipuille tuli hintaa 18€, eli 4,5€/henkilö. Matkaa Roomaan oli lähes 80 kilometriä.
Roomassa olimme varanneet itsellemme mökin leirintäalueelta, sillä lentomme Suomeen lähtisi vasta seuraavana päivänä. Leirintäalue sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Rooman keskustasta.
Vatikaanin asemalle päästyämme etsimme käsiimme kartan, ja lähdimme kävelemään kohti leirintäaluetta, tietämättä sen tarkkaa sijaintia.
Kuljimme kuitenkin pian kartan ulkopuolelle, ja jouduimme suunnistamaan pelkän osoitteen varassa.
Hyvän tuurin ansiosta löysimme melko nopeasti oikean kadun, Via Aurelian. Leirintäalueemme tarkka osoite oli Via Aurelia 831, ja sen hetkinen sijaintimme oli Via Aurelia 31.
Meitä hieman nauratti, mutta päätimme jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Ilma oli lämmin, ja matkatavarat painoivat. Kävelimme sitkeästi, mutta jossain vaiheessa päätimme pysäyttää vastaan tulevan taksin ja hyppäsimme sen kyytiin.
Leirintäalueella saimme mökkimme heti, vaikka olimmekin etuajassa. Veimme siis matkatavaramme mökkiin, lepäsimme hetken ja lähdimme kohti Rooman keskustaa.
Aivan leirintäalueen edessä oli bussipysäkki, josta pääsi kätevästi ja suhteellisen nopeasti keskustaan.
Leirintäalueen infosta sai sisäänkirjautumisen yhteydessä kattavan opaskirjasen sekä kartan. Opaskirjassa oli maininnat mm. julkisen liikenteen aikatauluista sekä hinnoista. Tämän ansiosta osasimme ostaa leirintäalueen infosta vuorokauden julkisenliikenteen liput hintaan 4€. Nämä liput kelpasivat niin busseihin, raitiovaunuihin kuin metroihin.
Opaskirjassa oli myös selkeästi opastettu kuinka leirintäalueelta pääsi helpoiten keskustaan.
Otimme ensiksi bussin, josta jäimme muutaman pysäkin jälkeen pois ja vaihdoimme metroon.
Meidän oli tarkoitus suunnata katsomaan Colosseumia, mutta metromatkalla poikaystäväni hammasta rupesi särkemään hirveästi. Jäimme siis pois Rooman päärautatieasemalla, Roma Terminissä.
Juoksentelin ympäriinsä etsimässä infopistettä, josta voisin tiedustella lähintä hammaslääkäriasemaa.
Ikävä kyllä, Roma Termini oli remontissa, eikä infopisteitä tästä syystä ollut. Kysyin siis apua vastaan tulevalta poliisilta, joka ohjasi meidät hyppäämään metrolinjalle sininen ja jäämään pois asemalla policlinica.
En luottanut täysin poliisin (joka tämäkin puhui pääasiassa italiaa), joten juoksin Roma Terminillä lähimpään apteekkiin kysymään hammaslääkäriä. Hekin ohjasivat policlinica -nimiselle asemalle, joten päätimme lähteä sinne.
Policlinica -asemalla ei ollut mitään opasteita lääkäristä, sairaalasta tai mistään muustakaan. Haahuilimme täysin hölmöinä pitkin alueen katuja, ja päädyimme lopulta sairaalalta näyttävälle rakennukselle.
Kysyin rakennuksen vartijalta hammaslääkäriä ja hän ohjasi meidät vastapäiseen rakennukseen. Lopultakin olimme oikeassa paikassa, ja ystävällisten paikallisten avulla saimme jonotusnumeron sekä poikaystäväni hoitoa.
Hammaslääkäripäivystyksessä meni noin kaksi tuntia, jonka käytimme pääasiassa odottamalla ja istuskelemalla. Itse soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin ohjeita mm. maksun kanssa.
Kahden tunnin kuluttua jatkoimme matkaa Colosseumille.
Pääsymaksu Colosseumille oli 12€, mutta 18-24 -vuotiaat saivat liput puoleen hintaan. Henkilöllisyystodistus piti näyttää lippua ostettaessa, muuten alennusta ei saanut.
Jonotus Colosseumin lipunmyyntitiskille kesti noin 20 minuuttia. Väkeä oli paljon, mutta niin oli myös lipunmyyntitiskejä.
Colosseumilta suuntasimme läheiseen pizzeriaan, ja söimme nopeasti tilaamamme pizzat. Pizzat olivat isoja ja ihan syötäviä, vaikka hinnat olivatkin melko korkeat.
Pizzerialta kävelimme Forumin viertä pitkin kohti Rooman vanhaa keskustaa. Ihastelimme Forumin raunioita, monumentteja, rakennuksia ja kapeita kujia.
Kävimme myös katsastamassa Pantheonin temppelin, mutta sisällä emme ehtineet käymään myöhäisen ajankohdan takia. Harmitti kovasti, sillä olisin halunnut nähdä kuuluisan kupolin.
Pimeys laskeutui Roomaan nopeasti. Haahuilimme pitkin katuja tarkoituksenamme löytää ruokakauppa sekä metroasema, jotta pääsisimme takaisin leirintäalueelle.
Melkoisen etsimisen jälkeen löysimme Spar:n, jossa ostimme iltapalaa sekä aamiaista seuraavaa päivää varten.
Onnistuimme löytämään myös metroaseman ja ehdimme illan viimeiseen metroon. Metrosta vaihdoimme jälleen bussiin, joka kuljetti meidät aivan leirintäalueen porteille.
Leirintäalueella isäni kaivoi kannettavansa esiin, ja istuimme kaikki mökkimme terassille lukemaan suomalaisia lööppejä ensimmäisen kerran koko matkan aikana.
Nautimme myös muutaman lasillisen laivalta säästynyttä punaviiniä sekä pientä suolaista purtavaa. Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mutta päädyimme nukkumaan vasta puolenyön aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti