Haniaan saavuimme jälleen aikaisin aamulla. Päätimme kuitenkin nukkua tällä kertaa hieman pidempään, ja poistuimme laivasta vasta kymmenen aikoihin. Olimme myös edelleen hieman pettyneitä Kusadasin nähtävyystarjonnasta, emmekä lähteneet maihin yhtä innoissamme kuin aikasemmin.
Satamasta sai ostaa bussikuljetuksen Hanian keskustaan. Bussimatka kesti vajaat 15 minuuttia ja maksoi 3€ meno-paluu.Bussi jätti meidät aukiolle, josta jatkoimme kävellen Hanian vanhaan kaupunkiin.
Hania yllätti meidät todella positiivisesti, ja se oli kohteistamme ehkä eniten nähtävää ja tekemistä tarjoava.
Vanha kaupunki koostui useista kapeista kujista, vanhoista ja sympaattisista taloista sekä monista pienistä yksityiskohdista. Vanhassa kaupungissa oli lisäksi nähtävissä eri aikakausien vaikutukset, esimerkiksi juuri rakennustekniikassa. Suuri osa vanhasta kaupungista oli venetsialaista, mutta nähtävissä oli rakennuksia myös ottomaanien ajanjaksolta.
Kuljeskelimme pitkin kapeita kujia, ja ihastelimme vanhaa arkkitehtuuria. Vanhaan, Venetsialaiseen satamaan, päästyämme kävelimme sen päässä olevalle majakalle. Matkalla majakalle näimme pieniä yksityiskohtia niinkin kaukaa, kuin vuodelta 1940. Kyseessä oli eräänlainen metallinen köysi, joka oli jätetty lojumaan maahan yhdessä lahoavien veneen kappaleiden kanssa.
Majakalta suuntasimme takaisin Venetsialaiseen satamaan, jossa nautimme mukavan näköisellä terassilla yhdet oluet. Oluet olivat jälleen suomen hinnoissa, noin 5€ kappale.
Terassilta matkamme jatkui kujia pitkin syvemmälle vanhaan kaupunkiin, jossa teimme muutamia pieniä ostoksia. Poikaystäni osti pienen puukon, ja itse löysin käsin tehdyn rannekorun sekä puisen korulippaan.
Haniassa oli mukava tehdä ostoksia, sillä myyjistä kukaan ei tyrkyttänyt tuotteitaan tai muutenkaan häirinnyt. Kaikki myyjät tervehtivät ja tarjosivat apuaan heti liikkeeseen astuessa, ja pyysivät tulemaan juttelemaan mikäli apua tarvittaisiin. Tämän enempää ei kukaan kuitenkaan häirinnyt.
Hanian vanhakaupunki oli melko pieni, mutta nähtävää olisi silti riittänyt vielä pitkäksi ajaksi. Meiltä valitettavasti loppui aika, ja jouduimme suuntaamaan takaisin laivalle päin.
Vanhasta kaupungista poistuessamme tupsahdimme viralliselle ostoskadulle. Myynnissä oli paljon laukkuja, lompakoita, vöitä, taidetta ja vaatteita. Osa tuotteista oli tietenkin piraatteja, mutta muutamia helmiäkin mahtui joukkoon.
Itse löysin monta upeaa nahkalaukkua, mutta liian kova hinta (100€/kpl) pakotti jättämään laukut kojuihin. Laukuissa luki 100% nahkaa, mutta täysin varmaksi en tietenkään niitä voinut todeta. Tästä syystä en uskaltanut ottaa riskiä, että olisin maksanut 100€ tekonahkaisesta laukusta.
Ostoskadulta suuntasimme takaisin samalle aukiolle, jonne bussi oli meidät aiemmin päivällä jättänyt. Ostimme pienestä kojusta pullon vettä sekä yhden oluen. Vesipullot olivat joka paikassa halpoja, noin 0,5€/l. Olutkin maksoi vain euron verran kojusta ostettuna.
Bussia odotellessa isäni soitti ja kertoi olevansa matkalla Hanian keskustaan. Odottelimme häntä, hänen tehdessään pienen, noin puolen tunnin, kaupunkikierroksen.
Odottelun ohessa ehdin tutustua paikallisiin kuolinilmoituksiin. Ilmoitukset oli niitattu isolle taululle aukion reunalle, ja jokaisessa ilmoituksessa oli myös menehtyneen kuva.
Satamassa kuljimme jälleen turvatarkastuksen läpi, ja poikaystäväni joutui jättämään puukkonsa turvamiesten huomaan. Sen saisi (viinojen tavoin) takaisin risteilyn viimeisenä iltana.
Laivassa aikamme kului normaaliin tapaan, hengaillen, illallisen ja viinin parissa sekä casinolla. Illan aikana nautimme jälleen hieman enemmän viiniä, sillä seuraava päivä olisi jälleen meripäivä eikä meidän tarvitsisi lähteä mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti