Välimeren risteily - Ateena, Kreikka

Olimme jo kauan ennen matkan alkua sopineet, että Ateenaan saapuessa lähdemme ajoissa maihin.
Tilasimme siis aamiaisen jälleen hyttiin, jotta välttäisimme ruuhkat aamiaisella ja pääsisimme äkkiä maihin.
Itse olin nukkunut edellisenä yönä vain muutaman tunnin, mutta ihme kyllä sain kammettua itseni ylös kuuden aikoihin.
Aamiainen saapui puoli seitsemältä, ja seitsemän aikoihin olimmekin jo poistumassa laivasta.
Isäni ja veljeni lähtivät neljän tunnin opastetulle retkelle, johon sisältyi kaupunkikierros sekä vierailu Akropolis -kukkulalla.
Laiva saapui Piraeuksen satamaan, josta Ateenan keskustaan oli noin 15 kilometriä.
Kävelimme poikaystäväni kanssa satamasta metroasemalle, ja huristimme metrolla muutamassa kymmenessä minuutissa keskustaan. Metromatkan hinta oli 1,40€/hlö.

Jäimme pois Omonian asemalla, ja nopean vesipullo-ostoksen jälkeen hyppäsimme taksiin, jolla huristelimme Likovittos-vuorelle, joka sijaitsi keskustan tuntumassa. Vuorelle olisi varmaan päässyt kävellenkin, mutta kulkureittien ollessa hieman sokkeloisia, luotimme taksikuskin taitoihin. Taksilla kulkeminen oli Ateenassa muutenkin halpaa, ja meidän matkamme maksoi vajaat 5€.
Vuoren juurella jouduimme odottamaan hetken aikaa, sillä 227 metrin korkeuteen kipuava kiskojuna avautui vasta yhdeksältä. Yhdensuuntainen junalippu vuorelle maksoi 7€, ja matka kesti muutamia minuutteja.
Vuorella lisäilimme hieman aurinkorasvaa, ja ihailimme koko Ateenan yli levittäytyvää maisemaa.

Laskeuduimme vuorelta kävellen, vaikka junakuljetuskin olisi ollut mahdollinen.
Vuorelta alas pääsi vaivattomasti polkuja pitkin, jotka tosin olivat omille balleriinoille hieman liukkaat.
Vuorelta laskeuduttuamme kiertelimme hetken aikaa läheisillä kaduilla, kunnes poikkesimme nauttimaan jääkahvit ja sitruunalimut paikallisessa kahvilassa.

Kahvilasta suuntasimme kulkumme pikkuhiljaa kohti Sintagma-aukiota ja Akropolis-kukkulaa. Poikaystäväni oli käynyt Ateenassa aikaisemminkin, joten hän osasi kulkea Ateenassa vaivattomasti.

Ennen Sintagma-aukiota poikkesimme vielä keskuspuistossa ihastelemassa kirjavia kaloja ja kilpikonnia. Itse pidin erityisesti kilpikonnista, sillä ne olivat mielestäni kovin hellyyttäviä.

Sintagma-aukiolla oli näkyvissä mellakoiden jäljet, ja poliiseja kulki laumoittain. Parlamentti talossa näkyi polttopullojen jäljiltä palaneita kohtia, marmorisia kaiteita oli tuhottu ja yksi lehtikioski oli poltettu.
Turistibusseja/kaupunkikierroksia ei tuotu Sintagma-aukiolle lainkaan, (ainakaan isäni ja veljeni kaupunkikierrosta ei sitä kautta viety) vaikka Sintagma-aukio on kaupungin keskusaukio.
Sintagmalta siirryimme ostoskaduille, joissa teimme muutamia pieniä ostoksia. Lähempänä Akropolis-kukkulaa oli enemmän katukojuja, joissa teimme kaikki loput ostoksemme.

Päivän mittaan lämpötila kohosi +39 asteeseen, joten nestettä kului paljon. Kävimmekin useaan otteeseen ostamassa vettä pienistä kojuista, ja myöhemmin istahdimme vielä ravintolan terassille juomaan jääteet.
Ostoksien jälkeen kipusimme paahtavassa auringossa ylös Akropolis-kukkulalle, ja ylös päästyämme oli jälleen pakko käydä ostamassa juotavaa.
Akropoliille oli sisäänpääsymaksu, joten tyydyimme katselemaan temppeleitä hieman kauempaa. Kävimme myös amfiteatterin raunioilla, ja paluumatkalla pysähdyimme katsastamaan hiljattain avattua Akropolis-museota. Museo oli rakennettu kaivauksien päälle, ja museon edestä pääsi näkemään osan kaivauksista.

Akropoliin jälkeen olimme nähneet kaiken haluamme, joten päätimme suunnata takaisin satamaan ja laivalle.
Otimme ensimmäisen vastaantulevan taksin, ja hyppäsimme kyytiin. Kuski ei kuitenkaan pyynnöistämme huolimatta suostunut laittamaan mittaria päälle. Taksi pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän lähtöpaikasta, ja aloitimme erikoisen keskustelun.
Taksikuskimme väitti, että jokainen kuski Ateenassa veloittaa satamaan mennessä 20€, eli se oli tasataksa matkan pituudesta riippumatta. Hän väitti kivenkovaan jokaisen taksikuskin veloittavan saman, mittarista huolimatta. Pyysimme häntä laittamaan mittarin päälle jokatapauksessa, ja lupasimme maksaa kiltisti, mikäli mittari näyttäisi satamassa 20€.
Tästä kuski hieman kimpaantui, ja väitti hänelle tulevan ihan liikaa kuluja jos mittari laitettaisiin päälle. Tässä vaiheessa avasimme taksin ovet, ja poikaystäväni sanoi päässeensä viime kerralla paljon paljon kauempaa satamaan 18 eurolla. Tämän jälkeen taksikuski suostui viemään meidät satamaan 18 eurolla, mutta olimme jo päättäneet vaihtaa taksia.

Menimme siis uuteen taksijonoon, ja hyppäsimme uuteen taksiin. Tämä taksikuski ei puhunut lainkaan englantia, mutta laittoi mittarin päälle välittömästi. Matka satamaan maksoi hieman vajaat 8€.

Laivassa oli jälleen turvatarkastus, ja hyttiin päästyämme olin niin väsynyt lyhyistä yöunista ja rankasta päivästä, että nukuin lähes koko loppupäivän.

Poikaystäni kamera oli ollut kadoksissa Sisilia-päivän jälkeen, ja viimeinen muistikuvamme kamerasta oli samaiselta illalta laivan discosta. Olimme jo edellisen päivän aikana käyneet kysymässä kameraa infosta, mutta sitä ei ollut löydetty. Olin myös käynyt yöllä kysymässä discon henkilökunnalta, mutta heilläkään ei ollut tietoa poikaystäväni kamerasta.
Nukkuessani pitkiä päiväuniani, poikaystäväni oli käynyt jälleen kerran infossa kysymässä kameraansa ja tällä kertaa se oli löytynyt!

Myöhemmin illalla hississä muuan tyttö tuli juttelemaan minulle, ja kertoi ilmeisesti löytäneensä kamerani. He olivat serkkujensa kanssa luulleet kameran olleen heidän, sillä se oli lojunut discossa heidän pöytänsä lähellä, ja he olivat ottaneet sen mukaansa. Myöhemmin kuvia katselleessan he huomasivat kameran olevan väärä, ja palauttivat sen infoon. Hieman kyllä nolotti, sillä viimeinen kamerassa ollut kuva oli minusta, ja voidaan sanoa ettei kuva ollut kovinkaan kaunis.. humalainen nainen ilmeilemässä yömyöhään.. :)