Lentokentällä teimme Norwegianin lähtöselvityksen itsepalvelupisteessä, sillä henkilökuntaa ei ollut vielä paikalla. Viiden maissa pääsimme pudottamaan laukut lähtöselvitystiskille ja siirtymään kansainväliselle puolelle.
Meillä oli vielä reippaasti aikaa, lähes kaksi tuntia, ennen koneen lähtöä. Odottelu sujui kuitenkin jouhevasti aamupalan eli tässä tapauksessa sushin, nakkejen, kuohuviinin ja oluen parissa. Näiden avulla sain omankin lentojännitykseni hetkeksi kuriin.
Lento oli aikataulussa, eikä Norwegianian toiminnassa ollut mitään valittamista. Jokaisella matkustajalla oli oma istumapaikkansa ja TV:ssä pyöri elokuvia koko lennon ajan. Oma lentoni meni tosin nukkuessa ja loppuvaiheessa maisemien ihailussa.
Rooman kentällä oli aikamoinen härdelli matkatavaroiden hakemisessa, sillä jokaisella linjalla pyöri usean lennon matkatavarat.
Omat matkalaukkumme tulivat onneksi ensimmäisten joukossa ja pääsimme sukkelasti jatkamaan matkaa kohti rannikkokaupunki Civitavecchiaa.
Päätimme valita kulkuneuvomme junan ja taksin väliltä, ja päädyimme taksiin sen helppouden vuoksi. Taksin otimme taksijonosta ja hinnan varmistimme etukäteen, vaikka mittarilla koko matka mentiinkin.
Matkaa Civitavecchian satamaan oli 70 kilometriä, mutta taksikuskin ajellessa hieman ylinopeutta saavuimme perille vajaassa tunnissa. Taksimatkan hinta oli noin 130€, jossa oli mukana lisäveloitus laukuista.
Satamassa ajattelimme olevamme liian ajoissa, sillä ohjeistuksessa kehotettiin tulemaan vasta klo 13 jälkeen. Oma saapumisaikamme satamaan oli yhdentoista aikoihin.
Yllätys olikin suuri, kun pääsimme pudottamaan laukut laivaan ja tekemään lähtöselvitystä heti satamaan saavuttuamme. Tätä ennen piti kuitenkin nauttia Helsinki-Vantaalta ostetut shamppajat ;)
Lähtöselvitys vaikutti kunnon sekamelskalta, mutta olikin loppujen lopuksi helppo ja nopea. Ensimmäiseksi käsimatkatavarat läpivalaistiin (isommat laukut toimitettiin siis erikseen hyttiin miehistön toimesta), ja tämän jälkeen siirryttiin lähtöselvitystiskeille hyttikansien mukaan. Ennen laivaan astumista jokaisen passit tarkistettiin ja jokainen matkustaja valokuvattiin. Lähtöselvityksessä meille annettiin SeaPassCard, joka toimi siis henkilökohtaisena hyttiavaimena, luottokorttina ja henkilökorttina laivalla.
Hytteihin pääsi vasta klo 13 jälkeen, joten lähtöselvityksestä jääneen luppoajan (puolisen tuntia) kulutimme laivan kirjastossa.
Pian hytteihin pääsyn jälkeen lähdin poikaystäväni kanssa tutkimaan laivaa, muun matkaporukan jäädessä ottamaan päiväunia. Laiva oli valtava, upea ja tekemistä olisi riittänyt ties kuinka pitkäksi ajaksi.
Suurin osa ruoista sisältyi risteilyn hintaan, ja laivassa olikin kolme ravintolaa, joissa sai syödä täysin ilmaiseksi. Kävimme samantien kokeilemassa yhtä näistä, promenadekannella sijaitsevaa kahvilaa. Tuntui kovin hämmentävältä kävellä pois maksamatta, ja tälle naureskelimmekin hetken aikaa. Myös Coca-cola, Cola light ja Sprite olivat meille ilmaisia, sillä ostimme etukäteen Soda Fountain -pakkauksen, joka sallii ilmaiset limpparit jokaisessa laivan ravintolassa. Maksaa tarvitsi siis vain alkoholista.
Pelastusharjoituksen jälkeen meillä oli jo hieman isompi nälkä ja piipahdimme Johnny Rockets -nimisessä hampurilaisravintolassa. Kyseisessä ravintolassa sai syödä niin paljon kuin jaksaa 4,95 dollarilla.
Yhdeksältä kävimme vielä illallisella, sillä olimme matkanvarauksen yhteydessä varanneet pöydän klo 21 kattaukseen. Tämäkin illallinen sisältyi risteilyn hintaan, ja saimme nauttia kolmen ruokalajin menuun pöytiin tarjoiltuna.
Jokaisella pöydällä oli oma tarjoilijansa sekä apulaistarjoilija, jonka pääasiallisena tehtävänä oli leipien tarjoilu ja juomien kaataminen.
Illallisen jälkeen kävimme vielä Casinossa sekä katsastamassa laivan discon. Discossa, kuten muuallakin laivassa oli pöytiin tarjoilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti